IRC-Galleria

Haluan adoptoida kaksoset, Aki jättää minut sen takia. Otan Laten (?!) takaisin saadakseni lapsille edes jonkun isän. Lapset adoptoidaan Koti-Pizzasta (Late on enemmän huolissaan että meillä on rahaa tilaamaamme pizzaan). Lasten nimet ovat Suvi ja Aki. Kerron Suville kuinka hänen nimensä tarkoittaa kesää samalla kun imetän heitä takakontissa matkalla Helsinkiin tätini Annelin autossa.
Perillä Latea ei näy missään, joten tunget lapset laukkuuni ja kannan heidän kenkiään kädessäni. Kiertelen lelukauppoja mutten osta mitään. Noustessani ostoskeskuksessa portaita ylöspäin takanani tulevat tummaihoiset pojat puristelevat takapuoltani. Läimäytän heitä kengillä. Läimäyttäessäni toisen kerran molemmat kengät hajoavat. Kysyn porukassa mukana olleelta tytöltä, mistä voisin saada halvalla lasten kenkiä. Hän neuvoo minut satamaan. Kävellessäni satamaan tulen yhtäkkiä niitylle, josta löydän Akille kesätyöpaikan kukkalähettinä. Eräs mies maksaa kolme senttiä jokaisesta viedystä kukasta. Siirryn Akin rooliin viemään kukkia.

Yhtäkkiä uni vaihtuu. Olen merirosvon näköisenä kavereideni kanssa haaksirikkoutuneena merellä, kellumassa laudanpalasten päällä. Juomme kannabisviinaa ja sohimme toisiamme miekoilla. Osun kaverini käteen ja siihen tulee syvä haava. Lähdemme uimaan muiden luokse sitoaksemme haavan. Yhtäkkiä jäämme kaikki loukkuun. Katselen kauempaa itseäni ja muita ja näyttää siltä, kuin päidemme läpi olisi iskeytynyt seiväs. Katselen pitkään tätä näkyä, kunnes yksi meistä liikahtaa ja repäisee jonkinlaisen naamion pois.

- Nää on sitä varten et jos tulee vihollisia niin ne luulee meidän kuolleen. Nää naamiot estää meitä hymyilemästä.


Huomaamme olevamme merenpohjassa. Kasvonpiirteemme ovat muuttuneet kalamaisiksi ja meille on kasvanut kidukset. Olemme kalakaupungissa, ja suuntaamme Alkoon. Lappaamme koriin vaikka mitä vaikkei rahaa ole. Huomaan yhden meistä tonkivan liukuportaiden kaiteiden välistä rakoa. Tulen lähemmäs ja huomaan sen olevan täynnä putkiloita, joita kiertämällä tulee esiin kahden euron kolikoita.

- Kävin kysymässä kassalta et mitäs jos ei ole rahaa, ja se neuvo tänne, kaverini sanoo.

Alamme kahmia kolikoita taskuihimme. Sulkemisajan koittaessa olemmekin yhtäkkiä töissä liikkeessä. Alkuperäinen myyjä lähtee muualle ja minä yritän saada tilinpäätöstä tehtyä koneelle. Onneksi myyjä tulee takaisin ja neuvoo laitteen käyttöä. Yhtäkkiä siirrymme valtavaan vesiliukumäkeen, jossa puikkelehdimme onnellisina.

Siirryn ensimmäiseen uneen. Onnellisuus jatkuu, Suvin äiti on kukkaiskeiju ja haluaakin Suvin takaisin. Suvi muuttuu siniseksi keijulapseksi. Akikin löysi oikeat vanhempansa, mutta en muista keitä he olivat. Jätän Laten ja saan oman rakkaani takaisin <3