IRC-Galleria

eilinen oli taas todella...öööh.. sanotaan hämmentävä. mitään erikoista ei sattunut, piti ottaa viinaa, se vaihtui yhteen tuoppiin, muutamaan kahvikuppiin, ja kotiin tekemään koulujuttuja. en näe tätä millään tavalla huonona juttuna, mutta ensimmäistä kertaa koin että nyt ei ehkä kannata ottaa sitä viinaa. tarkottaako tää sitä että mun mielenluujuus on kasvamassa, ja samalla sitä että rakas ystäväni viinapiru alkaisi olla selätetty? jos rehellisiä ollaan, ni tuskin. veikkaisin että tämä on kehon tapa ilmottaa että: "jos haluat jatkaa vielä yhteistyötä mun kanssa, ni rauhotu vähän." ja niin minä sitten tein.

pelottavinta tässä koko eilisessä tapahtumasarjassa, on se että koko sen ajan, kun istuin kahvikuppin ääressä, oli repussani n. 20 cm vasemmalle, pullo venäläistä vodkaa, ja sixpäkkipuolenlitrankaljoja. miksi en kajonnut niihin. olenko huomannut että selvinpäinkin voi olla hauskaa, mutta tiettyjen minusta riippumattomien tekijöiden takia, alkoi mielenterveyteni hajota atomeiksi, joka aiheutti sarjan todella hämmentäviä kommentteja, jotka olisivat saatteen esimerkiksi aiheuttaa 45 vuotiaalle miehelle elinikäisiä traumoja. mutta viis siitä.

olin selvinpäin.

olen kuningas.