IRC-Galleria

Emiola09

Emiola09

%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%&%...

kerronTiistai 17.11.2009 07:25

moi, vietän harvinaisen kivaa yötä. en kärvistele sängyssä yrittäen saada unta vaan nousen sieltä aina välillä tekemään töitä yms. hmm, näin kantsii tehä. aika aikaisin joudun kyl herää, n. 10:ltä. mutta nukuinkin jo pari tuntia tuossa aikaisemmin yötä.

muutenkin vietän mukavaa elämänaikaa.

kuuntelen antony and johnsonsia. en ole koskaan ennen kuunnellut, vaikka se tuli maailmaan jo varmaan vuonna 2005. mutta en jaksa kuunnella sitä. se oli jotenkin tylsä.

voi luoja, olet kaunis ku olet tehnyt tällaisen maailman mulle. vaikka en tiedä onko asia niin. nautinko mä? hälläväliä, ei se mun tehtäväni ole. maailma virtaa joka tapauksessa. tänään muuten tapahtui kummia. tosi paljon tapahtuu kummaa. kuulkaas:
- Eräs tyttö halusi tietää millä syyllä mä kirjoitan runoja. Selitin sille ja ymmärsin ehkä itsekin hiukan lisää ja tyttö oli haltioissaan. Hmm. Kerroin sille rinnakkaisesta maailmasta jossa on vettä koska elämä on syntynyt vedessä ja ollut siellä niin pitkään. Ihminenkin tuntee veden pyhänä sen kaksoisluonteen vuoksi: samaan aikaan fyysinen, mutta läpinäkyvä kuin ilma. Kirjoitan siitä vedestä, merestä ja sen eläimistä. Ja muista eläimistä ja tunteista, jotka ymmärrän arkkityyppisinä reaktioina ja olemassaolon pisteinä jotka kiemurtelee yksilössä/yksilön ympärille. Minä rakastan nähdä itseni sielumaailmassa, tuntea valoa ja erilaisia haasteita. Joten kirjoitan siitä. Sillä se on 1 asioista joita rakastan eniten. En tiedä miksi. En tiedä ovatko runoni niin hyviä kuin tämä selitys. Kummistakaan ei välttämättä ymmärrä mitään.
- Eräs henkilö kehui tekemiäni asioita tänään aika mahtipontisesti, tai niinku nosti mut esiin.
- En voikaan hankkia kania ja kun vonkasin muuan mieheltä tunnin sain vain pahaa aikaan, mikä oli odotettavissa ja sitten tein niin silti. En yhtään ihmettele että tein niin. En ole varma ihmettelenkö sitä että en saanut. Ei se ainakaan haittaa. Olen muutenkin ehkä hyväksymässä sen että huolimatta varotoimenpiteistä (oliko niitä?) olen tosi rakastunut siihen. En oo koskaan ennen tuntenut tällaista vetovoimaa ja rauhaa jostain ihmisestä. Se on upea. Ei haittaa että se ei tule mun luo. Tosin sydämeni korahti vähän kun kirjoitin tuon. Kai mua osittain itkettää, mutta en tiedä mitä sillä pitäisi tehdä. Ei kai mitään. Aion kanavoida kaipuutani (kani+mies) runoteokseen. Toivon ja uskon saavani sen valmiiksi tällä viikolla.
- Kaikki ihmiset on olleet tänään ihan vitun hulluja. Oon ollut ainut joka on ollut viisas. Eiku ei se mennytkään ihan niin.
- Onnistuin tänään syömään. Monta leipää.
- Välillä tuntuu niin kuin en olisi koskaan ollutkaan onneton. Eri järjestelmä käytössä tällä hetkellä. Muistan kaiken aivan eri tavalla tai oikeastaan en muista yhtään mitään. Senkin teen eri tavalla. Ennen mä olin ikään kuin oven välissä littaantuneena sillee että tajunta ei ollut ihan 100-prosenttiseksi levittäytynyt. Odotin, katselin. Jos yritin muistaa jotain, oli mun pää jossain muualla. Ehkä niin että ruumiini oli toisessa huoneessa ja pää toisessa ja kaulaa kuristi. Mutta nyt oon tämmöne härpäke, tosi. Olen tosi. Olen tosi itsekäs ja kaunis olento. Oon parempi eläin kuin ennen. Olen pinnallinen. Niin ja se menneisyyden ymmärtäminen: missään ei ole enää murheen pilkkuakaan. Mitään pahaa ei koskaan tapahtunutkaan.
- KOHTA INKAN VOI NÄHDÄ VARUSTETTUNA PONINHÄNNÄLLÄ! Mulla ei ole ollut näin pitkä tukka ehkä 7 vuoteen. Ja se saattaa tulla vielä pitemmäksi, ennen kuin palautan sen järkevään normaalitilaansa. Tai otan kiharat. Rastat?

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.