IRC-Galleria

tarvii töiss kysell et mitä vitun nappeja mä vedän-kun en oo tienny tollasest ollenkaan...noh kysyn huomenn osastonhoitajalta tietääx se???Miten vituss mut on otettu töihin sairaalaan..jos tollast teen???*elämä on niiin ihmeellinen*****;o)

ja mää en käy kyseleen miss mä lenkkeilen-pupariss???juu sielläkin -kuokkalass..sielläkin kävin...laukaass-sielläkin kävin-tiikkariss-ja sielläkin oon käyny-sekä ens viikoll taass KUOKKALAN koirapuistossa-ei kait se oo kenenkään yksityis aluetta!!!!!!!!!!!
**********ilmoittautukoot jos joku väittää toisin??*****************

Mun kävijä määrä on kasvanu HURJASTI viime viikkojen...eli siis olen selvästi suosittu...mut tänään "musisoin"jonkun hklön kanss...jeah....Hmm...pitäsköhän luoda oma yhteisö???yllä mainittu...??? mielipiteitä???????

.tarvii alkaa tänne kirjoottaan hieman "tarkeempaakin" infoo...nää kiinnostaa niin helvetisti joitakin.Voin täånne laittaa muutamia"tunnustuksia"..että päässä vippaa ja pahasti--jos itte kertoo ni sama jos tääläkin lukee..buaahhhhhhhhh

Joltai jääny taass "aamupillerit"(kin)ottamatta.Mut "kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä" kärsivälle ihmiselle sikäli tuollanen ihan normi käyttääntymistä.Että ei huolen häivää...*ei voi ku nauraa moiselle TINALOLLE!*
......mutta että vielä skitsofreenisiäkin oireita havaittavissa....luulee luuta lihaks-pässinpäitä paistikkaiks...ahahahahahahahahahahahhah

Minen perkele ymmärrä näit fiktioiss eläviä ihmisiä-että sotketaan toistenkin eläimet näihin saatanan sotkuihin-kyll siin velipoikakin ihmetteli illas ku tälläst viestit hälle lukasin-et Pyreneittenkoira Luca LOPETETTU!!!!!!!!!!!!!!!!VOI VITTU-Kenenhän pääss ny heittää ja pahemman kerran-näin nimitäin tuon samaisen koiruuden veljeni luona 1kk sit-ja meinasin 2 vk pääsr mennä kotipuoless käymään-tarvii kattoo tarkkaan onx se koira "pökränny"hyvinvoivalta se viimex näytti ku näin se-ei kuolleelta laisinkaan!!!!!!!!!!!!!!

Katih
Addikti
*****
Poissa Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 678





Vs: Koirat
« Vastaus #241 : La Helmi 21, 09, 13: 49: 50 »

Lainaus käyttäjältä: KataTheBlondi - La Helmi 21, 09, 10: 24: 15
Voi ei Sad ja niin nuorena. Otan osaa. Se oli komee koira ja niin nuorikin. Mutta parempi sateenkaarisillalla kuin kivuissa aggressiivisena täällä.
1v3kk. Ja kun oli laumanvartija rotua edustava niin pienikin aggressiivisuus tuolla rodulla niin parempi lopettaa. Ja pääsipähän ennen aikaisista kivuista, ei tarvinnut kärsiä... ainkaan kivuista paljoa mtn, niin eläinlääkäri sano.

Katih
Addikti
*****
Poissa Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 678





Vs: Koirat
« Vastaus #239 : La Helmi 21, 09, 09: 14: 33 »

Lainaus käyttäjältä: KataTheBlondi - Pe Helmi 20, 09, 22: 59: 10
Saanko udella minkälaisia ongelmia ja mikä oli se piste että oli luovutettava.

Nimim. aika-ajoin ongelmia omankin koiran kanssa mutta niin sitä vaan jaksetaan porskuttaa.
Kasvain päässä...

//Edit: Piikille piti viiä, ei se ois ollu enää sen elämää, kun käytös rupes muuttuu huonompaa esim. aggressiivisemmaksi.

Kuu ja tähtet taivahalla
vilkuttaa
renki tytön kanssa metsään
nilkuttaa
pusi pusi kuuluu pian jo
kuusen alta
tytön kamppaa kohta pojan
jalka
kuusen vieressä on vanha
pinja
poika häippää taisi olla
ninja
tyttö suree heti paljon
Tapaniaan
tapahtumat
sijoittuvat tässä vanhaan
Japaniaan

(Uuno Turhapuro)

*itku tuli*


Ira löytyi pienenä käärönä kadulle hylättynä Virosta, Valgan kaupungista, läheltä Latvian rajaa. Se toimitettiin paikalliseen varjupaikkaan, josta kukaan ei sitä tahtonut. Pienen aika alkoi käydä vähiin koiratarhallakin ja lopetusuhan varjo häilyi sen yllä mustana. Tarhan työntekijät ottivat yhteyttä ja pyysivät meitä auttamaan tytön kodin etsinnässä. Iran tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Tyttö matkasi Tallinnaan ja sillä oli tiedossa koti Suomesta. Pelastus. Niin me uskoimme...
Kului kaksi onnellista vuotta. Irasta kasvoi kaunis ja iloinen nuori neiti. Omistajansa sanojen mukaan jopa tavallista koiraa vielä astetta iloisempi. Ira oli aina hyvällä tuulella, pirteä ja fiksu. Se rakasti omistajaansa enemmän kuin mitään ja nautti elämästään oikeassa kodissa.

Perheeseen syntyi ihmisvauva. Tähän pikkuiseen Ira suhtautui hyvin hienosti ja lempeästi. Se ei mennyt liian lähelle vauvaa, vaan tyytyi vahtimaan sen turvallisuutta kauempaa ilmoittaen emännälleen, kun vauva alkoi itkeä. Muuta itkuhälytintä ei tarvittukaan. Kävely vaunujen vieressä sujui myös Iralta mallikkaasti. Tyttö ymmärsi, että perheeseen on tullut uusi pieni jäsen, jota pitää suojella, vaalia ja rakastaa niinkuin muitakin perheenjäseniä.

Ira antoi kaikkensa omalle perheelleen, se rakasti, ymmärsi, oli kultainen ja uskollinen. Mitä muuta ihminen vielä voisi parhaalta ystävältään pyytää? Ira itse pyysi ja toivoi vain vastarakkautta ja että siitä olisi huolehdittu niinkuin tähänkin asti. Sen perheellä ei ollut kuitenkaan enää aikaa koiralle vaan kylmästi päätettiin, että sen täytyy lähteä kodistaan. Nythän elämään oli astunut jotakin uutta, jotakin paljon koiraa tärkeämpää. Ira sai luvan lähteä, tehdä tilaa sitä tärkeämmille asioille.

20.4.2008 Uusi omistaja saapui noutamaan Iraa. Ei tyttö olisi halunnut lähteä kodistaan, mutta ei siltä kysytty. Ira ei ymmärtänyt mitä tapahtuu, mutta kilttinä ja luottavaisena se lähti tuntemattomien ihmisten mukaan. Uuden omistajan tytär asui samassa kaupungissa vanhan omistajan kanssa ja sinne Ira menikin tutustumaan tulevaan isäntäänsä ennen matkaamista toiselle paikkakunnalle. Samana iltana Ira karkasi uudelta omistajaltaan. Sen ajatukset ja sydämen täyttivät sen rakkaat ihmiset, sen oma perhe. Sillä oli huoli perheen isästä, äidistä ja vauvasta ja se kulki kohti kotia suomatta ajatusta millekkään muulle.

Aamulla Ira saapui viimein kotiovelleen. Se oli verinen ja repaleinen ja siltä puuttui häntä miltei kokonaan, mutta se oli nyt kotona. Kukaan ei tiedä mitä sille on kotimatkallaan tapahtunut. Kukaan ei tule koskaan tietämään mitä kipuja ja kauhuja se joutui kärsimään päästäkseen kotiin. Uskollisena sen perheen luo, jolla ei enää riittänyt sille aikaa.

Ira nukkui ikiuneen 21.4. Sillä oli niin suuri verenhukka, ettei se jaksanut enää taistella.

Ennen kuin edes harkitset koiran ottoa ajattele elämääsi eteenpäin seuraavat 5, 10, 15 vuotta. Missä olet silloin, onko sinulla lapsia, mitä jos eteen tulee ero puolisosta, muutto, työpaikanvaihdos tai työttömäksi jääminen? Mitä jos koira ei olekkaan sisäsiisti, jos sillä on eroahdistus, jos se haukkuu, tuhoaa paikkoja? Mieti onko sinulla hoitopaikka lomamatkojesi ajaksi, onko sinulla aikaa koiralle, riittävästi rahaa huolehtia koirasta sen sairastuessakin tai mitä jos sairastut itse? Ja ennen kaikkea oletko valmis sitoutumaan koko sydämestäsi? Valmis sanomaan kyllä, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, koiran elämän loppuun asti?

Mieti vielä uudestaan ja uudestaan. Oletko ihan varma? Sinun koirasi rakastaa sinua kaikkine vikoinesi, sinä olet sille kaikki mitä sillä on. Ole varma, että pystyt antamaan sille kaiken mitä se tarvitsee ja ansaitsee, koko elämänsä ajaksi