IRC-Galleria

Hiljaisuus huusi päässäni tai pikemminkin surisi, päässäni surisi, kuin sinne olisi eksynyt ampiainen. Kaaduin maahan, se sattui mutten itkenyt en jaksanut enää, luovutin, olin luuseri, siedin kuolla pois kuluttamasta tätä maata. Polviini koski, ne vuosivat verta, mutten jaksanut välittää, kävin makaamaan siihen keskelle tietä, tunsin sen kuumuuden selässäni. Hengitykseni kävi raskaaksi, silmiäni koski, vapisin ja hikoilin, samalla mietin hiljaa mielessäni “tätäkö on kuoleminen, näinkö helppoa se on?” Nousin istumaan ja katselin ympärilleni, kenties viimeisen kerran, katseeni osui johonkin tien reunassa ja tuhahdin “paskat, mä lähden kotiin.”