IRC-Galleria

...................................tytöt...........................................
.........................ovat kuin omenoita..............................
....................Parhaimmat ovat puun ylä........................
..................osassa. Pojat eivät meinaa ylet-................
...............tää hyviin omeniin, sillä he pelkäävät............
.............putoavansa ja satuttavansa. Sen sijaan........
.........he ottavat huonoja omenoita, jotka eivät ole.....
..........niin hyviä, mutta helppoja. Joten omenat..........
.............puun ylä osassa luulevat, että heissä ............
............on jotain vikaa, vaikka todellisuudessa............
..................he ovat ihmeellisiä. Heidän vain ................
......................täytyy odottaa oikeaa poikaa,...............
.............................joka on tarpeeksi...........................
.....................................rohkea .................................
......................................kiipeä- .................................
.......................................mään ...................................
.....................................ylös asti................................
...............Kaikki tytöt kopioikaa omalle sivulle ..............

"Käydessäni ensimmistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Nytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmsivt häneen tahallaan, syssivätä kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivt noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse.
Hän ryömi ympriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään.
Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen levesti.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt hänt niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneens yksityiskoulua ennen kuin tuli meidn luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisiss yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sit
enemmn pidin hänest. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkn.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin hänt siit jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjispäivänä näin Kallen, joka nytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuksi itsens kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tyttöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, ett äKalle oli hermostunut, joten
läimytin hänt selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystvänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä pivstä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsensä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitins olisi tarvinnut mennä
keräämään niit koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemstä jotain kamalaa."
Kuulin yleisn haukkovan henken, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkest, jolloin hän oli ollut elämssään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä."

älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päivkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viesti ja toimia ikään kuin
se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Päiväkirjamerkinnän luokittelut

* Koulukiusattujen puolesta

haistakaa kaikki vitun ählämi kusipää terroristit paska vitttttttttttttttttttttttttttu!

1. MINKÄLAISET VÄLIT MEILLÄ ON ?
2. MILLOIN NÄIMME VIIMEKSI?
3. PIDÄTKÖ SINÄ MINUSTA ?
4. JOS SINUN PITÄISI KUOLLA PUOLESTANI ,KUOLISITKO ?
5. SUUTELISIN SUA, SUUTELISITKO TAKAISIN ?
6. MIKÄ SANA KUVAA MINUA PARHAITEN ?
7. SANOISIN ETTÄ RAKASTAN SUA MITÄ SANOISIT TAKAISIN ?
8. HALUAISITKO NÄHDÄ MINUT TÄLLÄ HETKELLÄ ?
9. HALUAISITKO KERTOA MINULLE JOTAIN ?
10. USKALLATKO LAITTAA TÄMÄN OMAAN PÄIVÄKIRJAASI?

Mun suru katosi,kun tapasin sut.
Mun ikävä hävisi sun kanssasi.

Joka hetki vierelläsi,missä milloinkin,
on mulle elämäni suolaa..

Miten joku voi olla noin aito, noin ihana?
Miten saitkaan jääsydämeni vielä sulamaan?
Luulin-siihen ei pysty kukaan..

Nyt sydän on sula ja minuun sattuu taas.
Mikset vain vosi rakastaa?

Always one gets dissapointed of life,
gets fond of, astonished and in love... and...
everything falls down. People hurt in purpose
and by accident. I don't fucking care about some
age but about what I feel and what others feel
about me. There's no use of playing with the life.

1.6

---

> espanjaaaaaaaan<33

Käväsimpä tänää kasteella ja se oli aivan mahtavaa.

I am going to follow Jesus now fully forever! Thanx to Jesus

for everything <33

If u look at my eyes, u may see how much I suffer and my heart cries for help. When one is hurt enough and turned down..it's not easy to go on. Hopefully u'll really think about what I'm telling. The hatress easily covers the real feelings. There's no use to play games with life.