IRC-Galleria

Joskus sitä pitää joitain asioita itsestäänselvyyksinä ja niitä osaa arvostaa vasta, kun niitä ei ole. Puhdas vesi ja ruoka. Ystävät ja rakkaat. Sähkö ja lämmitys. Terveys ja itsenäisyys. Siksi kai meillä on juhlapäiviäkin, joiden tarkoitus on muistaa noita meille tärkeitä asioita. Useiden juhlapäivien vioiksi koen niiden kaupallistuneisuuden. Päiviä vietetään usein vain sen takia, koska "on ollut tapana". Yritetään pitää se hengellinenkin puoli niissä päivissä mukana tämän kaiken materialismin keskellä.

Mikään ei koskaan riitä. Olisi hyvä oppia tyytymään välillä siihenkin, mitä on. Mutta sekin on ihmisluonteessa ja siitä ei varmaan koskaan pääse yli. Ei meillä olisi näin kehittynyttä kulttuuria ja yhteiskuntaa, jos luontomme ei olisi puskenut meitä haalimaan enemmän reviiriä, kumppaneita ja hyödykkeitä.

Tulee usein pohdittua, mitä tietyt asiat ottavat ja mitä ne antavat. Liiketoimintamalleja voidaan käydä laskennallisesti läpi ja arvioida, ovatko ne tuottoisia ja kannattaako niihin investoida. Mutta jos kyseessä on vaikkapa ystävyyssuhde, kuinka monta kertaa ja kuinka vakavasti itseään voi tulla vahingoitetuksi, kunnes suhdetta ei enää kannata jatkaa? Jos liikeyritys olisi tuottanut 10 vuotta voittoa, mutta seuraavat 5 vuotta vain tappiota, ei sellaiseen yritykseen ehkä ole sen perusteella järkevää investoida. Ihmissuhteet kokevat ylä- ja alamäkiä ja tulevaisuutta on mahdoton ennustaa. Kertooko lähtöasetelmat kuitenkin tarpeeksi mahdollisesta tulevasta ja voiko sen perusteella arvioida kannattavuutta? Todennäköisesti kyllä. Tunneperäiset syyt selittävät, miksi ihmiset usein tekevät tyhmiä päätöksiä. Toivon, että joskus "tyhmätkin" päätöksetkin tuottavat tulosta elämässä. Moukan tuurilla. Sattumalta.