Lähettiin Liljan kanssa tossa perjantai-iltana junalla kohti Rovaniemeä. Vaunussamme oli kanssamme erittäin värikästä porukkaa. Harvalle nyt varmasti tulee ensi kädessä mieleen säilyttää puhelinta minigrip-pussissa. Meistä on moneksi. Havaitsimme myös ikäviä hajuhaittoja, joita tuli avonaisesta ikkunasta. Lehmänpaska.<3 Oltiin pysähdyksissä varmaan jokaisella asemalla monta kymmentä minuuttia. Tampereella hyödynnettiin tää aika ostamalla 50 pikkulusikkaa. Harmi, ettei Siwassa myyty sukkia. Olisi ollut tarpeen. Junamatka sujui leppoisasti kuitenkin; lähinnä syödessä, mutta kuitenkin. Rovaniemen asemalla sitten bongattiin tuttuja, ja saatiin heti seuraa. Taksilla matkasimme napapiirille, ja lopulta päädyimme istumaan käpyjen, poron/jäniksen paskan ja puolukoiden/mustikoiden sekaan. (kauttaviivat johtuvat biologisten taitojen vajavaisuudesta.) Kävimme Liljan kanssa myös tutustumassa joulupukin pajan hienouksiin! Sisälle festarialueelle pääsimme melko leppoisasti, ja allekirjoittanut käveli eturiviin(, koska oli liian laiska juoksemaan :/). Päivä kului palellessa ja bändejä katsellessa. En muuten eläessäni ole syönyt niin extremeä festariruokaa! Eri värisiä makkaroita lillumassa ketsupissa, sinapissa ja kurkkusalaatissa! Kertakaikkisen uskomaton makuelämys. Omasta kipostani löytyi oransseja ja harmaita. Jossain vaiheessa kuultiin, että topsipuikko ja kumppanit olivat joutuneet palaamaan Helsinkiin, koska koneessa oli teknistä vikaa. Finnairkaan ei kuitenkaan onnistunut lannistamaan tunnelmaa. Juontajatkin olivat niin innoissaan tästä, että repäisivät parit mukavat juoksukisat. Eturivissä oli sen verran ahdasta, että kropasta löytyy pari mustelmaa. (Kiitos vaan Liljuska, kun teit pikkuselle tilaa<3). Keikka oli aika sieni. Puhukoon kärmes puolestaan.
La-Su yönä hengattiin Liljan kanssa Shellillä ja tsekattiin Rovaniemen yöelämä. Oli melkos nakoisaa. Alikulkutunneleissa oli nähty lievästi vaivaa. Loimme loistavan asiakassuhteen Villen kanssa, joka oli varmasti Kenin veli! Ihan varmasti. Kuuden aikaan aamulla hipsimme rautatieasemalle nukkumaan. Kymmenen aikaan nousimme junaan, joka vei meidät Ouluun, josta matka jatkui kohti Riihimäkeä. Voi niitä raukkoja, jotka joutuivat viettämään seurueemme kanssa aikaa samoissa tiloissa. Juttujen taso saattoi ajoittain olla melko...karu. Onneksi kuitenkin Jenna ajoittain palautti meidät maanpinnalle kertomalla maantieteestä, kuten haulikkoa pitelevästä istuvasta miehestä.
