IRC-Galleria

Nettipelien saloihin en ole vielä tähän päivään mennessäkään ehtinyt pahemmin tutustua, paria Halo 2:n Collector's Editionin mukana tulleen XB Liven testisessiota ( keskimääräinen elinikä n. 5 sekuntia, ellen juossut karkuun), Enemy Territoryn satunnaista pelaamista sekä Unreal Tournament 2004 pelidemon testaamista lukuunottamatta. Ja syykin on varsin selvä; olen surkea niissä.

Aloitin pelaamisen aikakautena, jolloin pelaaminen ei ollut 'coolia', tietokoneet olivat nörttien harrastus eikä 3D:stä, nykypäivän normista, ollut tietoakaan. Pelattiin seikkailupelejä, nykyisin jo miltei täysin unohtuneita pelimaailman dinosauruksia, joita jotkin nettiargeologiaa harrastavat voivat kaivella abandonware-saittien pölyisistä arkistoista.

Nettipelejä dominoivat nuoret, pädi käsissään syntyneet ja tietokoneen 3D-maailman läpikotaisin hahmottavat HC-nettipelaajat, jotka jaksavat kurmottaa kavereitaan virtuaaliviidakoissa 24/7. Tai näin ainakin selitän itselleni oman huonouteni. Edellä mainituista syistä johtuen pelihankintani rajoittuvat hyvin pitkälti yksilöpeleihin, joissa oma pärjäämiseni ja etenkin sen puute ei ole suoraan verrannollinen muiden paremmuuteen. Näin ollen hyvin useat nettipelaamisen virstanpylväät on tullut järjestelmällisesti skipattua ja ko. pelien ympärille kehittynyt pelikulttuuri ja -yhteisö on itselleni vieras.

Kaikesta tästä huolimatta aihe kiinnostaa ja vastauksena ongelmaan ovat muutamat laadukkaat ja ilmaiset nettipelaamiseen vihkiytyneet julkaisut ( kuten aikaisemmin mainittu Enemy Territory), joista viimeisimpänä olen imuroinut America's Armyn, Yhdysvaltain armeijan tuottaman ja ilmaiseksi jakeleman täysiverisen nettipelin. Olipa Bushin hallinnosta ja ko. maan politiikasta mitä mieltä tahansa, ei kannata antaa mielipiteidensä estää tutustumista peliin, olettaen tietysti, että nettisotiminen ylipäätään kiinnostaa. Pelin tietysti voi nähdä propagandana ja luultavasti osittain se sitä onkin, mutta eiköhän suurin osa osaa erottaa pelin tarjoaman näkemyksen aiheesta sen todellisesta esikuvasta.

Itse pelissä on vielä Basic Training kesken, minkä jälkeen pääsen todennäköisesti jälleen toteamaan, ettei nettipelaaminen ole mun juttu ja lentävän lauseen inttiaikojeni harjoituksista voikin päivittää muotoon: ”syöksy sinä, minä idlaan ja syön pizzaa”.

Over, peace and out.