IRC-Galleria

vielä tähnkin jaksan jotai runoilla..

kun rankkasateesa kaivaa kuoppaa likakaivon vieressä ni siinä kahden metrin syvyydessä huomaa rakastavansa elämäänsä ja työtänsä. noh mut onneks se kapula loppus kumminki.

Varpunen.
Eräänä kylmäänä loppusyksyn iltana lensi myöhäinen varpunen etelään päin. Myöhäisyys kostautui, sillä kylmyys pääsi yllättämään meidän sankarimme ja vaikka se kuinka sinnitteli niin lopuksi vaan voimat loppuivat. Niin meidän varpusemme vaan tippui taivaalta ja hetken jo näytti siltä että jäätymis kuolema on sankarimme kohtalo.
Varpunen tippui kuiteenkin erään maatilan pellolle ja paikalle sattui lehmä, joka ei varpusta huomannut ja sattui paskantaa suoraan jo valmiiksi heikossa kunnossa olevaan varpusen päälle.
Sattuman kautta varpunen huomasi että lehmän paska oli lämmintä ja niin sille alkoi tulla jo parempi olo. Varpunen nosti iloisena päänsä paskasta ja alkoi onnelisena laulaa... tsirp tsirp..
Ohi kävelevä kettu kuuli sankarimme iloisen tsiityksen ja päätti mennä ottaa selvää mikä oikeein sellastaa ääntää pitää. kettu löysi paskakasan josta pilkoitti varpusen pää, kaivoi varpusen ulos, putsas sen paskasta ja söi onnelisen sankarimme.
Mikä on tarinan moraalinen opetus?
No ensinnäkin: jos joku paskantaa sinun päällesi, hän ei välttämättä halunnut sulle pahaa.
Toiseksi: jos joku auttaa sut paskasta, hän ei välttämättä halunnut sulle hyvää.
Ja viimeiseksi ja tärkeimmäksi opetukseski jää: jos olet korviasi myötä paskassa, niin älä ainakaan ala laulaa!

pohtikaa asiaa..