IRC-Galleria

Selittämättömiä ilmiöitä koskeva kyselytutkimus ja spontaanitapausten kartoittaminen

Tutkimuksen lähtökohtana on kaksi tärkeää huomiota. Ensinnäkin, ufoaihetta lukuunottamatta spontaanitapauksia on tutkittu Suomessa verraten vähän, vaikka nimenomaan tämä tarjoaisi pohjan työlle, jossa pyritään kriittisesti selvittämään näiden kokemusten syitä – tavoittelematta mitenkään erityisesti todisteita juuri paranormaalien ilmiöiden tai laajemmin anomalioiden olemassaololle tai näitä vastaankaan. Toiseksi, tilastollisia tutkimuksia on tehty hyvin vähän ja yleensä melko pienessä mittakaavassa, vaikka kyseessä olevat ilmiöt kaikessa monipuolisuudessaan näyttäisivät edellyttävän että otosten mittaluokka on verraten suuri, jotta voitaisiin tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, jotka eivät ole vielä tähän mennessä käyneet jo ilmeisiksi. Lisäksi otoksen suuruus vaikuttaa tavoitteenasettelun ohella myös siihen, minkälaisia kvalitatiivisia tutkimuksia voidaan suorittaa, koska määrällisesti suuresta otoksesta on enemmän valinnan varaa ja tällä on merkitystä kun pyritään tutkimaan erinäisiä laadullisia hypoteeseja käsillä olevan aineiston suhteen eli selvittämään näiden kokemusten syitä. [1] Oikeanlaisella lähestymistavalla ja kyselytutkimuksen otannan laajuudella voidaan siis vaikuttaa siihen, kuinka paljon tämän yhteydessä on mahdollista saada tietoon ja tutkia selittämättömäksi jääneitä spontaanitapauksia.

Työhypoteesi kuuluukin siis seuraavasti: Tutkimukseen valitulla kysymyksenasettelulla ja lähestymistavalla voidaan arvioida suuren, yli 3000 vastausta käsittävän otoksen olevan kohtuullisen riittävä täysin uudentyyppisten havaintojen tekemiseen tai ainakin aiemmin epävarmojen tulosten riippumattomaan vahvistamiseen – varsinkin jos tutkimus sisältää loppuvaiheessa myös kvalitatiivisen osuuden. Tähän viittaa aiempi noin kolmelletuhannelle opiskelijalle tehty tutkimus taikauskosta, jonka tulokset ovat puhuttaneet suomalaista tiedeyhteisöä ja muokanneet osaltaan tieteen käsityksiä varsinkin paranormaaliin liittyvistä uskomuksista. [2] Mainittakoon, että tämän työn idea ei ole kuitenkaan peräisin tuosta nimenomaisesta tutkimuksesta vaan on jo vanhempaa perua kuten alan toimintaa seuranneet tietävätkin.

Analysoitaessa tutkimuksen päätteeksi kerättyä aineistoa, voidaan nykytiedon valossa etukäteen olettaa seuraavaa: Kyselytutkimuksen osalta vahvistunee käsitys ihmisestä irrationaalisena toimijana, jonka näkökulmat ja käsitykset valikoituvat pitkälti henkilökohtaisten arvojen ja ennakko-odotusten perusteella myös sellaisissa kysymyksissä, joissa tieto olisi ratkaisevassa roolissa. Erilaisten salaliittoteorioiden ja uskomushoitojen kannatus lienee noussut vastaaviin aiempiin kyselyihin verrattuna, samalla kun valtauskontojen perinteisen kannatuspohjan voisi odottaa hieman kaventuneen. Tutkimus osoittanee kuitenkin toisaalta, että selittämättömään ja varsinkin paranormaaliin liittyviä valistus- sekä tutkimustarpeita on yhteiskunnassamme aliarvioitu. Väestön suhtautuminen ja kokemukset erilaisiin selittämättömiin ilmiöihin liittyen eivät sisältäne juurikaan merkittäviä tilastollisia muutoksia, mutta on nähtävissä että kynnys niiden avoimeen käsittelemiseen on jonkin verran laskenut. Tutkimuksen kvalitatiivinen osuus puolestaan muuttanee käsityksiämme joidenkin tekijöiden osuudesta kokijalleen mysteeriksi jääneiden spontaanitapausten selittämisessä, tuonee esille yhden tai useamman erittäin huonosti tunnetun ilmiön, joka näyttelee jonkinlaista roolia tällaisten tapausten selittämisessä sekä luultavasti vahvistaa käsitystä, että joidenkin tällaisten havaintojen takana on aiemmin tuntemattomia tekijöitä. Yhdistettynä tilastolliseen analyysiin tämä tutkimus tuonee aiempaa selkeämmin esille myös tapausten yhteisiä nimittäjiä sekä erikoisten yhteensattumien merkityksen. On myöskin arvattavissa, että suurennuslasilla tarkasteltuna huijausten ja valemuistojen määrä paljastuu todellisuudessa jonkin verran suuremmaksi kuin on rajailmiöiden tutkimusta harrastavien ja suorittavien piirissä, ehkä lähinnä hienovaraisuussyistä ja tarkemman tutkimustiedon puutteessa, yleensä oletettu. [3]

Lisäksi tämän työn taustalla vaikuttaa myöskin ajatus, jonka mukaan tutkimus parantaisi teknisiä ja tieteellisiä edellytyksiä sellaisen toiminnan käynnistämiseen, joka pyrkii ottamaan huomioon muunkinlaiset ilmiöt kuin ufot ja jonka tavoitteena on menetelmin selvittää tietoon tulleiden, kokijalleen selittämättömien kokemusten ja havaintojen syitä. Tämä edellyttää riittävän hyvin dokumentoituja tapauksia sekä tuekseen tilastollista analyysia, joista kumpaakin on pohja-aineistoksi saatavissa tästä tutkimuksesta. [4]

Yleisellä tasolla tapahtuva alan tutkimuksen edistäminen ja tutkimutiedon lisääminen ovat siis tutkimuksen keskeisiä ja samalla perin kunnianhimoisiksi todettuja tavoitteita. Ei-tutkimuksellisena tavoitteena tutkimuksen taustalla voisi mainita pyrkimyksen osaltaan parantaa yleitä tietoisuutta tutkimuksen aihepiiristä, erityisesti suuren yleisön mahdollisesti omaksumien virheellisten mielikuvien ja sekaannusten oikaisemisessa. Viime kädessä tutkimus on osa pyrkimystä kehittää Suomeen jonkinlainen spontaanitapausarkisto, joka toimisi poikkitieteellisenä memoraattien ja tätä aineistoa mahdollisesti tukevan evidenssin lähteenä. Edellytyksenä tällaisen keskusarkiston kehittämiselle kuitenkin on, että nykyisin tällaisen aineiston lähteenä toimivat tahot kykenisivät tämäntasoiseen yhteistyöhön. Marginalisoitumisen välttämiseksi tämä arkisto ei palvelisi vain selittämättömiin ilmiöihin liittyvän aineiston sijaintipaikkana vaan voisi sisältää yleisemminkin poikkitieteellisesti kiinnostavia spontaanitapauksia, eli yleensä erilaisista harvinaislaatuisista tapahtumista ja ilmiöistä. Yhdessä anomalistisen psykologian professuurin kanssa tämä hanke edistäisi suomalaista paratutkimusta suunnattomasti, niin paljon kuin ylipäätään maamme olosuhteissa mahdollista. [5]

Tutkimuksessa pyritään selvittämään seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten väestön suhtautuminen parapsykologian, ufoproblematiikan, salaliittoteorioiden, fortilaisten mysteerien, vaihtoehtohoitojen, huonosti tunnettujen luonnonilmiöiden, uuden fysiikan, astrologian, grafologian, uushenkisyyden, uskonnollisten ilmiöiden, kryptozoologian sekä hajanaisten selittämättömiin ilmiöihin liittyvien asioiden suhteen jakautuu? Onko tässä suhtautumisessa nähtävissä muutosta aiempiin vastaaviin kyselyihin verrattuna ja onko jotakin erityistä havaittavissa suhteessa vastaaviin ulkomaisiin tutkimuksiin nähden? Missä määrin suomalaiset luottavat tieteeseen ja kuinka vahvasti tieteelle selittämättömiin ilmiöihin yleisellä tasolla uskotaan? Kuinka paljon ihmiset ovat mielestään perehtyneet erilaisiin selittämättömiin ilmiöihin, millä tavoin tämä näkyy tietämyksenä ufoihin sekä parapsykologiaan liittyen ja miten heille mahdollisesti ennestään tuttu aineisto on vaikuttanut ihmisten asennoitumiseen ko. asioihin? Minkälaisia asenteita ihmisillä on selittämättömiin kokemuksiin liittyen ja kuinka avoimesti he ovat näistä asioista valmiita keskustelemaan? Minkälaisilla kriteereillä ihmiset mielestään ovat valmiita omaksumaan yliluonnollisia elementtejä sisältäviä uskomuksia ja minkälaisia tarpeita tai intressejä näiden uskomusten taustalta mahdollisesti voidaan löytää? Kuinka johdonmukaisia ihmisten ajatukset näistä asiosta ovat? Miten alan tutkimustarpeet nähdään väestön keskuudessa; minkälaisia valmiuksia kansalaiset omaavat alan tutkimuksen edistämiseen tai jopa siihen osallistumiseen? Minkälaisen tietoisuuden suomalaiset omaavat siitä, mihin ilmoittaa omakohtaisista selittämättömistä kokemuksistaan ja kuinka valmiita he ovat näin tekemään? Minkälaisia selittämättömiä kokemuksia suomalaisilla on, miten nämä kokemukset jakautuvat väestössä sekä yksittäisten kokijoiden suhteen sekä minkälaisia seurauksia tällaisilla kokemuksilla saattaisi olla? Mitkä ovat ne syytekijät, joita näille kokemuksille voidaan tunnistaa; johtuvatko ne enemmän subjektiivisesta vai objektiivisesta syystä, onko niiden taustalla missä määrin tunnettuja tai tuntemattomia ilmiöitä? Minkälaisia teoreettisia yleistyksiä havaituista tekijöistä ja tutkittujen spontaanitapausten mahdollisista yhteisistä nimittäjistä voidaan tehdä? Miten tutkimuksessa huomioidut muuttujat suhtautuvat toisiinsa? [6]

Tutkimuksessa hyödynnetään sen eri vaiheissa seuraavanlaisia menetelmiä: Standardisoidut sekä avoimet haastattelut, tapaustutkimus (sis. valikoidun psykologisen arvioinnin sekä tarvittaessa asiantuntijoiden konsultoinnin, taustaselvitykset ja teknillisen kenttätutkimuksen), poissuljentamenetelmä ja tilastollinen analyysi. Kyselytutkimus on toteutettu pääasiassa tarkoin määriteltyjen valintakysymysten pohjalle, lukuunottamatta paria vapaamuotoisempaa kysymystä, joissa valintamahdollisuuksia ei ole mitenkään ennakolta rajattu ja kategorisoitu. Kysymyksissä on pyritty huomioimaan myös kyselytutkimuksille ominainen tulkinnanvaraisuus, jossa pyritään kyselytilanteessa tarpeen vaatiessa kaivamaan esille ja kvalitatiiviselta pohjalta erittelemään ihmisten kysymyksenasetteluista tekemiä tulkintoja sikäli kun niissä on eroavaisuuksia. Satunnaistaminen on toteutettu hankkimalla vastaajia satunnaisesti erilaisilla asuinalueilla, paikkakunnilla ja maantieteellisillä alueilla hankkien verrokkiaineistoa verkon kautta. Koska ilman tarkkoja väestötieteellisiä tilastoja ja niiden huomioimista eksaktisti alueittain, satunnaistaminen ei voi olla koskaan täydellistä vaan jotkut muuttujat ylikorostuvat toisten tullessa aliedustetuksi – esimerkiksi eläkeläiset ja työttömät ovat luonnostaan helpommin tavoitettavissa kuin työssäkäyvät henkilöt. Niinpä nämä merkittävimmiksi arvioidut muuttujat tilastoidaan ja niitä verrataan analyysivaiheessa koko väestöä koskeviin tilastoihin, josta mahdolliset epäsatunnaisuudet tasapainotetaan käyttämällä sopivia yli- tai alikertoimia. Itse kyselyn toteutuksessa pyritään myöskin minimoimaan tarpeettomat muuttujat; esimerkiksi asian esittäminen tapahtuu aina tilanteen mahdollistaessa täsmälleen samoja sanankäänteitä hyödyntäen, normaalia (ei-melodista) ovikelloa pyritään soittamaan aina kaksi kertaa peräkkäin, pukeutumisessa käytetään lähes aina samaa tyyliä, viikonpäivissä ja kellonajoissa noudatetaan erityistä huolellisuutta vääristymien välttämiseksi jne.

Tässä on haluttu mennä miltei naurettavuuksiin, jotta tutkimusta ei olisi syytä aivan heti ainakaan epäillä alan tyypillisestä helmasynnistä eli huolimattomuudesta; saattaapa jopa olla että tästä syystä naurettavuuksiin meneminen itse asiassa lisää uskottavuutta, eikä tämä tarpeettomien muuttujien minimointi kuitenkaan tuota käytännössä lainkaan ylimääräistä vaivaa kaikkeen muuhun työhön verrattuna. Perusajatusta on sovellettu ja tullaan soveltamaan myöskin verrokkiaineiston hankkimisessa sähköpostitse, nettilomakkeella sekä postitse toimitettavalla kyselylomakkeella, jolloin kontrolloitavuuden puute on korvattu sillä, että tarjotaan kontrolloidusti ennakkotietoa mistä tutkimuksessa on kyse. Näin ohjataan sitä väistämätöntä efektiä, että kyselyn vastaanottaminen saattaa joissain tapauksissa vaikuttaa vastaajan mielipiteisiin siten ettei otanta olekaan enää aivan täysin satunnainen, lähinnä sen takia että jotkut saattavat kiinnostua ottamaan kyselyn aihepiiristä aiempaa tarkemmin selvää, joka informaatio puolestaan vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä. Tätä on pyritty ehkäisemään sillä, että tarjotaan tällaisia tapauksia silmälläpitäen viitteitä mahdollisimman tasapuolisesti, jolloin efektin hallitsematon vääristyminen johonkin tiettyyn suuntaan esimerkiksi tuolloin ajankohtaisen julkisuuden tai Googlen suosikkien perusteella voitaisiin minimoida.

Tutkimuksesta tehdään tilastollinen yhteenveto, jonka laajuus tulee olemaan arviolta noin 50 sivua. Yhteenvedossa verrataan muuttujia satunnaisjakautuneeseen väestöön sekä erilaisiin väestönosiin. Sen lisäksi vertaillaan muuttujia keskenään, jossa otetaan huomioon myös verrokkiaineisto. Spontaanitapauksia arvioitaessa pyritään poissuljentamenetelmän mukaisesti tunnistamaan niiden taustalla vaikuttavat mahdolliset tunnetut tekijät ja vasta jos sellaisia ei löydy, tarkastelemaan tuntemattomien tekijöiden vaikutusta. Spontaanitapaukset jaetaan selitettyihin, todennäköisesti selitettyihin, mahdollisesti selitettyihin ja selittämättä jääneisiin. Näistä eriasteisesti selitettyjä tapauksia vertailemalla pyritään löytämään sellaisia yhteisiä nimittäjiä, joiden pohjalta voitaisiin tehdä yleistyksiä ja lisätä näin ihmisten valmiutta kohdata tällaisia kokemuksia sekä ilmiöitä ilman, että siitä muodostuu entiseen tapaan osa tieteellistä ja/tai psykososiaalista ongelmakenttää. Samoin toimitaan myöskin selittämättömien tapausten osalta, jolloin yhteisiä nimittäjiä voidaan hyödyntää paitsi ilmiöiden luokittelussa, myös mahdollisten aiemmin tuntemattomien taustamekanismien tunnistamisessa sekä tällaisten olemassaolon todistamisessa. Aineiston kumuloituminen keskimäärin parin-kolmen vuoden ajanjaksolta takaa myös tehokkaat mahdollisuudet selvitellä tietoisten huijausten ja valemuistojen osuutta ilmoitetuissa kokemuksissa. Tutkimuskohteiden luokittelussa noudatetaan erityistä huolellisuutta, joka samalla tarjoaa välineet edistää tietoisuutta tutkimuksessa keskeisesti hyödynnettävien käsitteiden kuten parapsykologian, ufologian, kryptozoologian, rajatiedon tai henkisyyden luonteesta ja eroavaisuuksista.

Tutkimus toteutetaan neljässä vaiheessa:

1) Mielipidekysely selittämättömistä ilmiöistä, jossa kartoitetaan väestön yleistä asennoitumista nähin ilmiöihin ja niitä koskevaan tutkimukseen sekä heidän tietojaan ja kokemuksiaan näistä ilmiöistä määrättyjen muuttujien suhteen. Kyselyn yhteydessä suoritetaan myöskin haastattelututkimus niille, jotka siihen suostuvat ja joilla on omakohtaisia kokemuksia. [6] Tämä osuus päättyi keväällä 2008 ja sisälsi ovelta ovelle toteutetun jalkatyön ohella sähköpostitse satunnaisiin osoitteisiin lähetetyn kyselylomakkeen. Otos hieman yli 1500 henkeä.

2) Mielipidekyselyn toinen osa, jossa selvitellään yksityiskohtaisemmin ihmisten suhtautumista erilaisiin selittämättömiin ilmiöihin sekä näitä koskeviin väitteisiin, verrokkina joitakin sinänsä tavanomaisia asioita koskevia epätavanomaisia väitteitä sekä tyylipuhtaita uskonasioita. Kysely toteutetaan pääosin jalkatyönä kiertämällä satunnaisissa osoitteissa, mutta sitä täydennetään myöskin puhelimitse ja kirjeitse tehdyn vastaavansisältöisen kyselyn avulla. Täydentävää verrokkiaineistoa haetaan myös verkkoon perustettavalla kyselylomakkeella sisältäen myöskin joitakin kysymyksiä ensimmäisen vaiheen kyselystä. Kyselyn yhteydessä suoritetaan niin ikään mahdollisuuksien mukaan haastattelututkimus henkilöille, joilla on kertomansa mukaan omakohtaisia selittämättömiä kokemuksia. [6] Tämä osuus käynnistyi alkukesästä 2008 ja jatkuu rahoituksen puutteen vuoksi edelleenkin, päättyen toivon mukaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Otos vähintään 1500 henkeä.

3) Kolmannessa osassa keskitytään täydentämään kerättyjä spontaanitapauksia aineistolla, jonka sisältöä ei voi enää satunnaisotannan suhteen analysoida vaan joka pyrkii enimmäkseen vankentamaan spontaanitapausten kvalitatiivisen arvioinnin edellytyksiä. Tähän vaiheeseen mennessä on kertynyt satoja (osin vielä ehkä keskeneräisiäkin) tapausselvityksiä haastatteluineen ja taustatutkimuksineen. Tavoitteena on täydentää tätä kertynyttä aineistoa noin puolella tuhannella spontaanitapauksella, jolloin aineisto käsittäisi yli tuhat ainakin jossain määrin tutkittavissa olevaa tapausta. Tähän joukkoon mahtuu luultavasti jokunen merkittäväkin tapaus, varsinkin jos tietoisuus tämän työn olemassaolosta leviää. Jotta myöhemmin erikseen suoritettavien haastattelujen ja muiden tutkimusten vaatima aika voitaisiin minimoida, työssä otetaan maksimaalinen hyöty tätä tarkoitusta varten kehitetystä tutkimuslomakkeesta. [7] Tämä osuus on tarkoitus toteuttaa alkuvuonna 2010.

4) Tutkimus päättyy kyselytutkimuksesta tehtävään tilastolliseen yhteenvetoon sekä aiemmissa vaiheissa vastaanotettujen spontaanitapausten lisätutkimuksiin, niiltä osin kuin tämä on tarpeen. Spontaanitapauksia koskevat selvitykset päättyvät lopulta niistä tehtäviin tapauskohtaisiin arviointeihin, jossa konsultoidaan tarpeen vaatiessa asiantuntijoita. [8] Osaltaan näitä arviointeja suoritetaan jo kolmessa edellisessä vaiheessa, vaikkakin pääpainotteisesti neljännen vaiheen loppu on tarkoitus rauhoittaa puhtaasti tälle työlle. Arviointien yhteydessä spontaanitapauksista saadut tiedot on tarkoitus purkaa kirjalliseen muotoon sekä luoda vertailevan tutkimuksen keinoin edellytykset yleisempien johtopäätösten tekemiselle.

Mielipidetutkimuksen tulokset sekä tähän liittyvät tilastolliset vertailut spontaanitapauksia koskevista haastatteluista on tarkoitus julkaista loppuraporttina vertaisarvioidussa ParaDocs-verkkojulkaisussa [9]. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista toimitetaan tässä yhteydessä myös medialle, jossa yhteydessä voidaan vielä myöskin tuoda esille spontaanitapausten ilmoittamisesta koituvia hyötyjä tutkimuksellisesta näkökulmasta, sillä eihän spontaanitapausten vastaanottaminen suinkaan pääty tutkimuksen kolmennessa vaiheessa, vaikka niiden aktiivinen kerääminen hieman laantuisikin ja vaikkei myöhemmin tulleita tapauksia tarkasteltaisikaan osana tätä nimenomaista tutkimusta. Tietoa tämän työn hedelmistä on tarkoitus levittää tämän jälkeen myös ulkomaisiin lehtiin. Tutkimukseen sisällytetyt spontaanitapaukset sekä niistä tehdyt yhteenvedot on tarkoitus avata yleisölle sopivaksi katsotun julkaisun välityksellä (esimerkiksi Suomen Ufotutkijat ry:n uforaportti-julkaisu ufotapausten osalta). [10] Niitä tuskin tultaneen julkaisemaan vertaisarvioidusti, ikäänkuin merkkinä siitä että tässä työssä ollaan Suomessa vasta alkutekijöissä, esitieteen asteella – olkoonkin, että vastaava toiminta on muualla maailmassa paremmin tunnustettua ja on ollut sitä jo pitkäänkin.

Tutkimuksen kustannusarvio, vielä toistaiseksi puuttuvan rahoituksen osalta kuuluu seuraavasti: Toisen vaiheen loppuunsaattamiseen tarvitaan noin 800 euroa, joka koostuu lähinnä matkakuluista. Puhelinkulut ovat enintään joitakin kymmeniä euroja ja noin tuhannen paperilomakkeen painamisessa pitänee varautua samansuuruisiin kustannuksiin, kun taas sen toimittaminen satunnaisesti valittuihin osoitteisiin jätetään vapaaehtoisten avustajien harteille. Kolmannessa vaiheessa hyödynnetään laajalti internetiä ja tiedotusvälineiden ilmaisia palveluita, mutta siinäkin pitänee varautua myöskin noin parinsadan euron ilmoituskuluihin. Jotta tutkimuksen neljäs vaihe voitaisiin suorittaa kunniallisessa ajassa päätökseen, olisi syytä tarjota rahoitus tutkijalle, joka mahdollistaa kolmen-neljän kuukauden vapaan yksinomaan tähän tarkoitukseen. Tämä on katsottava kuitenkin bonukseksi, koska on epätodennäköistä että tämän rahoituksen saamiseksi on realistisia edellytyksiä, sillä jo välttämätönkin perusrahoitus on kiven takana. Kaikkiaan välttämättömimmät kustannukset ovat siis noin tuhat euroa + mahdollinen ”bonus” josta voidaan keskustella tarkemmin vasta siinä tapauksessa, että rahoitusta löytyy ensin välttämättömiin peruskustannuksiinkin. Kustannukset pyritään kattamaan eri lähteistä saatavien apurahojen ja sponsorien maksamien lahjoitusten sekä muiden avustusten muodossa.

Allekirjoittanut on käyttänyt tähän mennessä tutkimukseen noin kolmesataa euroa ulkopuolista rahoitusta ja noin 1700 euroa omia rahojaan. Ja tässä ovat vain suorat, helposti laskettavissa olevat kulut. Esimerkiksi vapaaehtoistyön arvoa ei ole otettu lainkaan huomioon. Verrattuna vaikkapa Helsingin yliopistolla tehtyyn Taikauskon voima –tutkimushankkeeseen [2], jonka toteutus oli laajuudeltaan pitkälti samaa mittaluokkaa vaikka samalla sen rahoitus oli toistasataa tuhatta euroa, tässä haettu rahoitus on jopa niin vähäpätöinen, että sitä tuskin kehtaisi edes pyytää ellei kyse olisi vielä tuntemattomien ilmiöiden mahdollisuuteen avoimesti suhtautuvasta tutkimuksesta, jollaiseen näyttää olevan kiven takana saada tätäkään vähäistä rahoitusta. Tilanteen tekee vain entistä haasteellisemmaksi se, ettei tutkimukseen ole innosta ja oivalluksesta huolimatta löytynyt vastuulliseksi tahoksi pätevää akateemisesti koulutettua tutkijaa, joten se joudutaan tekemään puhtaasti maallikkojen varassa. Tutkimusta käynnistettäessä tilanne näytti vielä akateemisen koordinoinnin suhteen hyvin toisenlaiselta, eikä tilanteen muututtua katsottu aiheelliseksi enää perääntyä. Kaikesta huolimatta puhutaan kuitenkin suorastaan häpeällisen pienistä summista, sillä esimerkiksi yksistään em. tutkimushankkeen puiteissa valmistuneen väitöskirjan kirjoitustyöhön irtosi rahoitusta peräti 13 000 euroa.

Miksi tätä tutkimusta sitten pitäisi tukea? Ensinnäkin, tämä tutkimussuunnitelma puhunee jo osaltaan puolestaan, joten sen valossa varsin ilmeisiäkin syitä ei ole tässä tarvetta kerrata. Toiseksi, voit saada mainetta ja kunniaa, sillä jos olet sponsoroinut tutkimusta vähintään 25 eurolla, saat nimesi tai edustamasi tahon (www-osoitteineen) näkyville tutkimuksen kiitososioon. Muitakin syitä voidaan luetella lukuisia, edustavina esimerkkeinä tässä ohessa joitakin alan rahoitusta yleisesti koskevassa keskustelussa esille tulleita argumentteja, jotka ovat hyvin sovellettavissa myös tähän tutkimukseen. Esille tulleet argumentit eivät ole missään erityisessä tärkeysjärjestyksessä.

1) Paranormaaleina tai vähintäänkin "epätavallisina" pidettyjä kokemuksia ja havaintoja ei ole syytä sivuuttaa, ovathan ne hyvinkin yleisiä. Päinvastoin niistä tulee puhua avoimesti korostaen, että ne eivät itsessään ole esimerkiksi mikään merkki esimerkiksi mielenterveyden horjumisessa, kuten monesti vieläkin maallikkojen keskuudessa katsotaan. Alan tutkimuksen tukeminen ja tutkimustiedon lisääntyminen edistää tätä tavoitetta.
2) Anomaliat ovat ennakoineet aina tieteen edistymistä ja lisäksi ne anomaliat, joista rajailmiöiden tapauksessa puhutaan ovat useimpien mielestä jotain sellaista, mitä ihmiskunta ei ole ehkä koskaan muutoin kohdannut. Tämä on haaste, mutta myös mahdollisuus ja se pitäisi ottaa vastaan.
3) Lukuisten asiantintijoiden mielestä ainakin viitteellistä todistusaineistoa paranormaalin ja ufojen puolesta löytyy, vaikkei sitä laajemmin myönnetäkään.
4) Paranormaalit ilmiöt voisivat tarjota täysin uusia sovellutuksia lääketeollisuudelle, tieto- ja viestintäteknologiaan, liikenteeseen, palvelusektorille, avaruusmatkailuun sekä jopa filosofiaan. Eli käytännössä tämä mullistaisi elämämme, jonka vuoksi tässä yhteydessä käytetäänkin usein sanontaa "lohi on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan".
5) Viime vuosina ratkaisevasti kehittyneet argumentit, mallit ja tutkimusalat osoittavat (esimerkiksi simulaatioargumentti, meta-analyysit, antrooppinen periaate, informaatiofysiikka, uusi fysiikka), että parailmiöt ovat täysin mahdollisia, ehkä jopa todennäköisiä. Niinpä onkin tarvetta rahoittaa sellaista tutkimusta, joka pyrkii kehittämään toimivien perusajatusten pohjalta käytännön teorioita.
6) Tiede on edistyttyään vallannut usein uskonnoille kuuluneita alueita ja samalla muuttanut uskontojen luonnetta sekä roolia, joka valtavirtaa edustavien näkökohtien mukaan on palvellut entistä paremmin myös ihmisten henkisiä ja hengellisiä tarpeita. Viimeinen suuri aluevaltaus sisältäisi kysymyksen jonkinlaisen jumaluuden tai jumalan olemassaolosta, jota voi perustellusti lähestyä keskeisten rajailmiöiden kautta.
7) Yhteiskunnan ja yksityisten rahaa palaa monien mielestä paljon turhempiinkin kohteisiin kuten naisiin, viinaan, sirkushuveihin, nollatutkimuksiin, älyttömiin mainoskampanjoihin sekä varsin marginaalisiin harrastus- ja urheilulajeihin.
8) Joidenkin tunnettujen alanharrastajien kokema syrjintä tai syrjäytyminen sekä uhrautuva sitoutuminen taloudellisesti äärimmäisen epävarmaan toimintaan näyttäisivät joissain tapauksissa uhkaavan vakavasti jopa heidän perusoikeuksiaan eikä yleisten ihmisoikeuksien hengessä kenellekään pitäisi syntyä tällaista tilannetta.
9) Tämäntyyppinen pitkälti vapaaehtoispohjalta tapahtuva tutkimus- ja sen liitännäistoiminta voisivat myöskin tarjota sosiaalisia ja henkisiä virikkeitä syrjäytymisuhan alla oleville työttömille, nuorille sekä eläkeläisille, huomioiden että toimintaan voivat avustajan tai työharjoittelijan roolissa osallistua myös kouluttamattomat ihmiset, jos tätä mahdollisuutta tuettaisiin.
10) Alan toiminnasta tarpeettoman suuri osa menee nyt siihen liittyvien asioiden edistämiseen (kuten yleisön valistaminen, tutkimuslaitteiden valmistaminen itse ja varsinainen rahoituksen hakeminen), eikä itse tutkimukseen, mutta asiantila voisi ratkaisevasti muuttua mikäli rahoitustilanne mahdollisten ennakkoluulojen osalta helpottaisi.

Tämä tutkimus on luonnollisesti maailmankatsomuksellisesti puolueeton; se ei pyri painotuksilla edistämään tai vastustamaan mitään näkökulmaa tai asiaa, eikä se ole suoraan riippuvainen mistään yksittäisestä toimijasta. Tutkimuksen muodollisena rahoittajana toimii Jarl Fahlerin perustama Parapsykologian instituutti – Institute of Parapsychology in Finland ry, joten avustukset ja lahjoitukset on osoitettava sille. Instituutin perustaman tutkimusrahaston kautta maksetaan tutkimusten aiheuttamat kulut, jotta vapaaehtois(t)en ei tarvitsisi niitä omasta pussistaan maksaa. [11] Tämä tutkimusrahasto toimii Sampo-pankissa, tilinumerolla 800026-50036626 Tutkimuksen koordinaattorina toimii allekirjoittanut, joka myös pitkälti vastaa sen käytännön toteuttamisesta joitakin verraten vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.

J. Peter Lassila

Viitteet:

[1] Tämän tutkimussuunnitelman tekijä on ottanut näitä seikkoja useaan otteeseen esille. Tarkastelun alle voi ottaa vaikkapa ParaNetin keskustelulistan arkiston, josta löytyy useita samansuuntaisia lausuntoja tähän liittyen: http://groups.yahoo.com/group/paranet-fin

[2] Googlen tieteellisten julkaisujen hausta löytyy viime vuosilta tähän liittyen mm. Lindeman, Marjaana & Aarnio Kia (2006), “Paranormal beliefs: their dimensionality and correlates” European Journal of Personality 20(7), ss. 585-602. Lindeman, Marjaana & Aarnio, Kia (2007), “Superstitious, magical, and paranormal beliefs. An integrative model” Journal of Research in Personality 41(4), ss. 731-744. Aarnio, Kia & Lindeman, Marjaana (2007), “Religious People and Paranormal Believers: Alike or Different?” Journal of Individual Differences 28(1), 1-9. Aarnio, Kia (2007), “Paranormal, Superstitious, Magical, and Religious Beliefs”. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Näreaho, Leo (2008), ”Paranormaalit uskomukset ja ydintieto”. Tieteessä tapahtuu 1/2008.

[3] Vastaavia kyselytutkimuksia ovat aiemmin toteuttaneet mm. Suomen Gallup, Kirkon tutkimuskeskus ja jotkut yksityishenkilöt. Viitteellisiä ennakkotietoja saaduista spontaanitapauksista on julkaistu mm. Paranormaali blogissa (http://paranormaaliblogi.net/index.php/2008/12/24/joulukalenteri-24/) sekä tätä vielä laajemminkin teoksessa ”valikoituja päiväkirjamerkintöjä”, joka on tilattavissa tutkimussuunnitelman tekijältä. Luennoissaan tekijä on valottanut jonkin verran myös kyselytutkimuksen ensimmäisen vaiheen tuloksia. Potentiaalisille rahoittajille tarpempia tietoja on saatavissa maksutta. Tekijän laaja yleistietämys alan tilanteesta on myös auttanut ennakkoarvion muodostamisessa.

[4] Samaa menettelytapaa ufotutkijat ovat enemmän tai vähemmän onnistuneesti pyrkineet noudattamaan vuosikymmeniä. Kansainvälisesti parhaimpia esimerkkejä ovat laajat tieteelliset tutkimusohjelmat, omassa maassamme valionäyte tämän työn hedelmistä on äskettäin valmistunut Jaakko Närvän väitöskirja ufologiasta ja ufouskonnoista uskontotieteellisestä näkökulmasta. Huonoimmillaan se kuitenkin tuottaa vain new agea, mikä osoittaa hyvin tämän toiminnan kontrolloinnin vaikeuden pääosin vapaaehtoisten harrastajien varassa olevalla alalla.

[5] Tätä keskusarkistoa on suunniteltu Suomeen jo vuosia milloin missäkin muodossa, mutta yleensä se on tyssännyt yhteistyön tai kiinnostuksen puutteeseen. Professuurihanke on myöskin ollut ajatuksissa vuosikymmeniä ja sitä on konkreettisemmin lähdetty myös ajamaan tämän vuosikymmenen alusta asettamalla realistiset tavoitteet ja menetelmät. Eräänä osana tätä adressi ”uuden tieteenalan” edistämiseksi: http://www.adressit.com/paratutkimus

[6] Ensimmäisen ja toisen vaiheen kyselylomakkeet sekä muut tarkemmat tiedot tutkimuksen kysymyksenasetteluista on saatavissa tämän tutkimussuunnitelman tekijältä.

[7] Tutkimuslomakkeet saatavissa tämän asiakirjan tekijältä. Tutkimusaineiston saatavuus on rajoitettua, edellyttäen tiettyä luottamusta ja ehdotonta sitoutumista käsiteltävän aineiston luottamuksellisuuteen, joka on lähtökohtana ellei asianomainen/asianomaiset halua toimia avoimesti omilla nimillään ja kasvoillaan.

[8] Asiantuntijoiden kanssa sovitaan erikseen, voidaanko heidän nimensä mainita julkisesti tässä yhteydessä. Ellei, ehdottomana lähtökohtana on että tiedot ovat joka tapauksessa luottamuksellisesti saatavissa jokaiselle, joka niitä kysyy.

[9] Aluksi tutkimus on rajatusti saatavilla vain niille, jotka ovat nyt elokuuhun 2009 mennessä sponsoroineet tutkimusta vähintään yhdeksällä eurolla. Ne kiinnostuneet voivat saada myöskin tulostetun version loppuraportista, jotka ovat vastaavasti sponsoroineet tutkimusta vähintään 25 eurolla (postikulut tulevat erikseen).

[10] Tähän mennessä kahden sponsorin, Ultra-lehti ja Suomen ufotutkijat ry, kanssa on sovittu siitä, että vastineena he voivat hyötyä tutkimuksesta siihen liittyvän tiedon ja aineiston julkaisukanavana (mikä olisi itse asiassa varsinkin SUT:n osalta rahalliselta arvoltaan huomattavasti paljon suurempi kuin heidän sponsorina antamansa rahallinen tuki, joka oli kummallakin vain 50 euroa kun esimerkiksi ufotapausten osalta oltaisiin lähempänä validia kulukorvausta mikäli tuohon summaan lisättäisiin yksi nolla lisää). Tutkimuksen tuloksia on tarkoitus hyödyntää myös tekijän omassa kirjahankkeessa, mutta tämä ei liene vielä aivan lähivuosien asia.

[11] Tietoa instituutin toiminnasta ja sen tutkimusrahastosta löytyy osoitteesta www.psilab.info (kannattaa huomioida ettei näitä sivuja ole nyt hetkeen ehditty päivittää)