"Mä herään aamul, tajuun oon haamu kun nukkunu nii vähän, kun nähny painajaisii, jään tähän. mä tsiigaan tätä jengii joka mua ympäröi, kuiskii, nauraa ja elämöi. Ne ei oo mun frendei, vaan kelmei, ne ei oo hyvii tyyppei ne on vaan roolei. Mä en jaksa mennä kouluun, muutan vaikka Ouluun kunhan en joudu esittään, olla jotain hämärää. tää elämä joskus mun silmii hivelee, Tuntuu et joku mun polulle epäonnee sivelee. Mut sun silti täytyy muistaa luottaa ittees, ja pitää kasas itsetunnon rippeet. Joskus kun kuljen yksin näit teitä mä huomaan kuinka vähän mä muistutan niitä jotka yksinään baareissa turvaa tuoppiin, niitä jotka isketään aikasin multiin. Mut mä oon mä, en kukaan muu, ja en oo koira edessään luu. Ja jos oliskin totta se hiljaisuus joka mun tajuntaan öisin painautuu ja se yksinäisyys olis valhetta niin ku kaikki muu niin kai kaikil olis hyvä elää, olis hyvä myös jatkaa elämää.
Nää hetket jää mun alitajuntaan, nää hetket palaa takas ja se on salettii. en mä jaksa tanssii balettii, nää hetket, nää hetket"
Mun sinkku. vähän kesken viel kyl, mut kunnon taiteilija hioo viel pitkään. ;)
Uusimmat blogimerkinnät
- Aina ei aurinko paista risukasaankaan 06.07.
- Joku päivä kaikki kuolee 11.09.
- Nää hetket 20.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (1)
-
▼
2006 (2)
- ▶ syyskuu 2006 (1)
- ▶ tammikuu 2006 (1)