IRC-Galleria

Jope oli siinä oikeassa,
riisu naamari.

Tavallaan joissain tilanteissa voi olla hyöty blendautua massaan.
Mutta samalla aaltopituudella olevien ihmisten löytämiseksi se on huono tapa.

Kulttuuri painostaa E S F J asioihin usein.
Tai palkitsee niitä usein ja rankaisee I N T P asioita.

Mutta tarvitsemme muutakin kuin keksejä ja balladeja.

Murtaudu irti älyttömyyden boksista
kuin padottu koski murtaa betonisen padon.


Jos olet alkuvoimainen yksilö,
miksi antaisit steriloida itsesi eri tasoilla?

On aika yhdistää siemenjohtimet jälleen,
eri tasoilla.


Nouse keltainen ja vihreä älyn undulaatti,
päästä myrsky valloilleen.


Eikä ne lakkaa haavan lehdet tuulella huiskumasta,
älä sinä älyn kehittäjä lakkaa tietoja oppimasta.



Muista kehtaaminen ja ympäristöjen valinta.
Muista alkuvoimaisuuden tunnistaminen.
Muista tryykätä älyyn.

Ihmisen luonteen kuvaaminen neljällä, viidellä kirjaimella on vajavaista?

Teksti on usein vajavaista?

Ihmiset liian harvoin juttelevat toisilleen muuten kuin oluttuopin läpi?
Ja jos näin on, redusoituu yksittäisen luonteen ymmärtäminen kirjainkomboiksi, stereotypioksi ja meemeiksi. Jos aitoa syvällistä kohtaamista on enemmän, todennäköisesti myös saadaan aidompi, holistisempi ja nyansseja sisältävämpi, monimuotoisempi ja orgaaanisempi kuva ihmisen luonteesta. Vai?

Tarvitsemmeko ymmärtääksemme ihmispersoonien toimintaa myös muunlaisia viitekehyksiä kuin piirreteoriat ja ihmisten arvojen ja uskonnollisuuden huomioon ottaminen, siis näiden lisäksi? Jos kyllä, mitä ne voisivat olla? Miten olisi vapaa kerronta jossa ihminen itse kertoo vapaasti itsestään?

Jos taas havainnoidaan niin muuttuuko tai onko se silloin behaviorismimaista tai kulttuuriantropologiamaista tms. Ja mitkä ovat tuollaisten tapojen hyvät ja huonot ja neutraalit puolet?

Päädyttiin jakamaan maa kolmia suomalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten kesken.
E pluribus unum kesti sekunnin ja tontit palautettiin heti.

Siellä missä poropaimentolaiset ja verkonsitojat,
ja metsästäjäkeräilijät
ja viikingit kohtasivat,
siellä kohtasi intuitio ja suoruus.
Testosteroni ja spontaanius,
ja ei-putkiajattelu.
Ei täyttä ekstrovertointia,
eikä täyttä introvertointia.

Oletko nyt aivan varma että haluat kehittää älyä?
Oletko nyt aivan varma?

Oletko nyt aivan varma ettet halua olla vähä-älyinen yksilö?
Oletko nyt aivan varma?

Oletko nyt aivan varma ettet halua olla laumasielu?
Oletko nyt aivan varma?

Miksi et halua olla helposti manipuloitava?
Miksi et halua olla naiivi?

Oletko nyt aivan varma?

Oletko nyt aivan varma ettet halua syödä paskaa?
Oletko nyt aivan varma?

on terveellistä.

Vähä-älyisyyden vika on sekin jos ihminen ei halua kehittää itseään, mukaanlukien älyään. Kukaan ei onneksi voi menestyksellisesti syyttää toisia omista älyttömistä valinnoistaan.

Logiikka on kaunista mutta sitä älyttömyyden lapset vierovat.
Kun heille kerta tai muutama on tarjottu älyn viestiä ja he polkevat sen jalkoihinsa,
miksette puhu muille?

Keskellä liljain ja ruusujen,
undulaatit tapaavat turpiinsa saada.
Mutta vielä pikkuveli lukee aamulla,
keskellä liljain ja ruusujen.

Ei oven takana
sinua odota
poliisia tai judgeria
vaan pieni undulaatti

Ei oven takana
sinua odota
putkiajatteluista putkiajattelijaa
vaan kaoottinen intuoija.

Älyä!
hei beibi anna mulle älyä!
hei beibi anna mulle älyyy
vou vou vou.

Sitä samaa minun radio soittaa.
Tunnehöttöä ne kunnioittaa.
Ja ne kokee,
että tunne riittää.
Ja ne kokee,
ja ne kokee niin.

Älyä!
Hei beibi anna mulle älyä!
hei beibi anna mulle älyä!
hei bibi anna mulle äl'!

Minä haluan sinut tänne,
missä logiikka on ystävämme.
Ja ne sanoo:
X+X=2X.
Ja ne sanoo,
ja ne sanoo niin

Älyä!
Hei beibi anna mulle älyä!
hei beibi anna mulle älyä!
hei bibi anna mulle äl'!

Elämässä on useita paradokseja.
Älyssäkin.

Sanat erottelevat.
Niin ajattelu ja älykin.
Suuri on eri asia kuin pieni,
ja lapio eri asia kuin stratosfääri.

Äly luo merkitseviä eroituksia.

Myös se, mikä on eri ihmisten suhde älyyn,
on keskenään eroavaista. Toiset halveksuvat, toiset "haltioituvat".

Kumman sinä valitset?
Äly, valitsen sinut.

Sen, joka on pieni, kannattaa olla älykäs.

Näin ollen älyn kehittäminen sopii niille jotka pitävät itseään pieninä.

Toisaalta, joka ei koe tarvitsevansa älynsä kehittämistä, hän sen (itsetyytyväisyydessään - läheinen termi: ylimielisyydessään) torjuu.

Ylimielisyys on älyttömyyttä.