IRC-Galleria

Grennie

Grennie

Surrounded but alone

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Tiistai 07.08.2007 03:11

Minkä takia stressaan asioita, joita ei oo viel edes tapahtunu?
Menetän yöunet toistensa perään sellaisten asioiden takia, joita mun ei todella tarvitse pelätä?
Vaikka minulla on kaikki hyvin, niin miksi olen alakuloinen, eikä mikään huvita?

Miten ihmiset voivat ylipäätänsä tehdä toisilleen niin pahasti, mitä joutuu joka päivä näkemään, kuulemaan tai lukemaan? Kumpa elettäis niin, et kaikki rakastais toisiaan ja pitäisivät huolta lähimmäisistään. Mitä ongelmia voi olla miehellä, jolla on perhe, ystäviä, katto pään päällä, ihmisiä, jotka välittää, mielenkiintosia harrastuksia, joiden parissa saan toteuttaa itseäni ja ruokaa syödäkseen. Oli mitä oli, mutta puhuminen ei musta ole ratkaisu ongelmiin.. mieluummin jokainen miettisi asioita itsekseen ja koittaisi nähdä asiat paremmin ja ymmärtää miltä toiselta tuntuu. Kyllähän maailmassa puhetta riittää, mutta ei silti taida asiat olla oikeen missään päin kovin hyvin.

Muutenki usein tuntuu hölmölt vaa puhua puhumisen takia.. tapana onkin olla hiljaa, jos ei oo mitään sanottavaa. En silti ole hiljainen.. en kylläkään aina pysty puhumaan kaikesta, välillä tulee niin tukahtunut olo, ettei sitä saa puheeksi ja sanoiksi.. se pitää kirjoittaa johonkin muuhun muotoon. Niistä syntyy lyriikat, joita kirjotan. Tavallaan mun keino päässä hetkeksi pois täydellisestä tasapainottomuudesta, joka elämääni hallitsee.. stressaannun liian pienistä asioista, niistäkin on helpompi kirjoittaa, kuin puhua.

Kun mulle sattuu huono päivä, niin olen yleensä sit kerralla koko päivän huonolla tuulella, enkä tapaa edes kavereitani tai puhu heidän kanssaan, koska en halua pilata heidänkin päivää. Lapsellisuutta vai epäitsekkyyttä.. päättäkää itse.

Stressaannun myös, jos on monta asiaa tehtävänä samaan aikaan.. siksi lukio-opiskelu ei todella sovi minulle, vaikka sieltä kovasti yritän valmistua edes neljässä vuodessa :D

Harva mua tajuaa.. nekin, jotka tajuaa, eivät ymmärrä.

Välillä toivoisin olevani taas se pikkupoika, joka ei tiennyt aikuisten maailmasta tai ongelmista mitään.. tosin silloinkin mietti, miten joku voi tehdä toiselle ihmiselle niin pahasti.. kertokaa miksi?

Mua ei muuten saa suuttumaan oikeen millään.. yhenkerran olen suuttunut oikeesti viimeisen neljän vuoden aikana ja siihen olikin jo oikeesti syytä..
Mua on vaikee tuntee läpikotasin.. en osaa paljastaa itestäni kaikkea lyhyessä ajassa. Kaikista pitkäaikaiset ystävät löytävät vieläkin uusia juttuja ja mussa on paljon sellaista, jota ei välttämättä kukaan tiedä.. paljastan niitä juttuja aina pikkuhiljaa.

olen aina ollut äärimmäisen kiltti, josta on ollut ehkä enemmän haittaa, kuin hyötyä. Mut on hylättykin sen takia.. haluisin aina luottaa ihmisiin ja uskoa, että hekin ovat kilttejä mulle, jos oon heille reilu ja ystävällinen.. aina vaan ei mee asiat sillee. Mun omassa täydellisessä maailmassa asiat menee niin.. siellä on hyvä olla. Silti rakastan myös asioita, joita koen tässä maailmassa päivittäin.. ottakaa ny sit musta selvää..

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.