IRC-Galleria

Pienten julmia tarinoita (15.1.2000)
Oikeastaan kaikki suosituimmat satumme ovat Grimmin veljesten kirjoittamia. Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Lumikki, Punahilkka... Kaikki samaa alkuperää. Wilhelm, Jacob ja Emil Grimm kirjoittivat satunsa 1700-luvun lopulla, ja kahdessasadassa vuodessa niistä on tullut suorastaan käsitteitä. Uusin, Suomessa vastikään ilmestynyt kokoelma sisältää klassikot alkuperäisessä muodossaan - sensuroimattomina. Voipaalan lastenkulttuurikeskuksen johtaja Maria Laukka kommentoi (HS 10.1.2000): "Minä en ikinä lukisi näitä satuja lapsille."

Grimmin sadut nimittäin ovat liian väkivaltaisia! Ne ovat täynnä julmuuksia, "hillittömiä murhia ja silpomisia", kuten Laukan kuvaus kuuluu. Esimerkkinä hän mainitsee Lumikin. Äitipuoli vaatii metsästäjää tappamaan tytön ja tuomaan tämän keuhkot ja maksan hänen syötäväkseen. Saatuaan kuulla, ettei Lumikki olekaan kuollut, äitipuoli yrittää verenhimoisesti murhata tämän kolmella eri tavalla. Kun hyvä viimein voittaa, julmuuksilla alkavatkin mässäillä sadun sankarit! He pakottavat äitipuolen työntämään jalkansa punahehkuisiin rautakenkiin ja tanssimaan itsensä kuoliaaksi.

Ei siis lapsille, toteaa lastenkulttuurikeskuksen johtaja: onneksi ovat olemassa Disneyn "lapsiystävälliset" versiot. Aikuisille hän kyllä alkuperäissatuja suosittelee, sillä hänestä ne opettavat "elämän syvyyttä".

--

Minun lapsuuteni kului sensuroitujen versioiden parissa. Eivätpä nekään puhtoisia ole. Laitos vuodelta 1979 tarjoaa väkivaltaviihdettä yllin kyllin. Lumikin rautakenkäkohtaus on jätetty pois, mutta muun muassa Tuhkimo-sadun loppu on aito ja alkuperäinen. Kun Tuhkimon ilkeät sisarpuolet saapuvat hääjuhliin, kyyhkyset nokkivat heiltä silmät. Ensin toisen ja sitten toisen.

Disneyn Tuhkimo-kasettikirjaan on laadittu lapsiystävällinen loppu. Tarina päättyy leppeään toteamukseen: "Tuhkimo ei ole ainoa, joka muuttaa suureen, hienoon linnaan asumaan, sinne muuttavat myös hänen eläinystävänsä." Luonnollisesti pois on jätetty myös se kohta, jossa veri pulppuaa, kun ilkeä sisarpuoli leikkaa isonvarpaansa poikki saadakseen lasikengän mahtumaan.

On Disney-Tuhkimosta silti karsittu muutakin. Alkuperäinen Tuhkimo on hurskas ja vakava nuori tyttö, joka suree äitinsä kuolemaa. Tanssiaispukua tarvitessaan hän juoksee haudalle istuttamansa pähkinäpuun alle ja huutaa: "Pudista, puuni, oksiltasi ylleni kultaa ja hopeaa!" Kasettikirjasta symboliikka on häivytetty. Disney-Tuhkimo saa pukunsa haltiatarkummitädiltä, joka poukkaa esiin ja taikoo: "Pimpiti, pomputa, pum! Hokkus ja pokkus, juu. Nyt kaikki jo suttaantuu."

--

Samanlainen vekkuli kekkulointi laajentuu hyvää vauhtia myös Disney-tuotannon ulkopuolelle. Kaikennäköisiä hömpperöitä pikkukaloja, mulkosilmäisiä heinäsirkkoja ja muita ötököitä, jotka pomppivat ja heittävät hömelöä herjaa. Surulliset loput on muutettu iloisiksi, iloisista lopuista on tehty äkkimakeaa siirappimöllöä, tunnelmallisuus on tiessään. Vähemmän ja vähemmän tehdään lapsille suunnattuja TV-sarjoja, kirjoja tai äänitteitä, jotka pyrkisivät olemaan mitään muuta kuin lutusta ja hassunhauskaa.

Entä jos meidät aikuiset istutettaisiin kymmeneksi vuodeksi television ääreen ja näytettäisiin pelkkiä hauskoja ohjelmia? Napakymppiä, Kymppitonnia, päällenaurettuja sarjafilmejä, hymyäviä kasvoja, komediaa? Väitän, että ensin tylsistyisimme, sitten tottuisimme. Muusta emme tietäisi, muuta emme toivoisi. Vaan kun sitten kymmenen vuoden päästä joku sulkisi toosan ja alkaisi tyrkyttää "elämän syvyyttä", mistä aivot sen ajatteluun?

Ovathan Disneyt söpöjä. Varmasti näyttäisin niitä lapsilleni, jos minulla sellaisia olisi. Mutta vielä varmemmin hakisin hyllystä vanhat Grimmini, Andersenini, Marjatta Kurenniemeni, Astrid Lindgrenini ja Roald Dahlini, ja antaisin mennä. Prinsessoja, äitipuolia, lapsia syöviä noita-akkoja. Hauskoja satuja, hulluja satuja, surullisia, vakavia, mietteliäitä satuja, seikkailukertomuksia, pelottavia tarinoita, hirviösatuja... Minä lukisin niitä lapsilleni. Ja toivoisin, että he jotain ymmärtäisivät.

---

Okei toi luki jossain randomisti googlettaen.

Eli siis joo alotan tuhkimon alkuperätutkimuksen.

Ajattelin et jotain syvällistä pitäs keksii et tekis ja aattelin tehdä disneyn tarinoiden alkuperätutkimuksen ja kuvittelen siis tällä nostavani arvosanoja koulussa.
Oon myös melko kiinnostunut tuhkimon ja tämmösten grimmin veljesten tarinoiden jne oikeista tapahtumista.

so.. out to the library I shall go -->