Hiljaa kävellen vaelsimme läpi kaupungin,
kiireestä pois päästyämme pysähdyin hetkeksi.
Sanoin "kuuntele", meni hetki ennenkuin hän sanoi,
"Mä mitään kuule". Aivan, hetken oli aivan hiljaista.
Mitään ei näkynyt missään, kukaan ei liikkunut.
Hetken oli olo että aika pysähtynyt olisi.
Jatkoimme matkaa ja kuulin vain omat askeleeni hiekassa.
Tuntui kuin olisin kotona, päässyt hetkeksi irti kaikesta.
Tuli kevyt olo ja jatkoin matkaa kohti väistyvää valoa.
Vain muutama askel lisää..