Kun tunsin Smillan olemassaolon, halusin kieltää sen ja toivon, ettei Smilla koskaan olisi tullut tähän ulottuvuuteen. Smilla oli vielä eilen minulle asia, jonka halusin olevan vain harhaa. Luonnehdin häntä epäonneksi ja tuskaksi, joka tuhoaisi onneni.
Nyt kun rakas Smilla on kuollut, tunnen tuskaa ja epäonnea. Smilla olikin elintärkeä minulle. Hänen näennäinen eläminen täytti sen pienen raon minussa, joka on ollut täyttämättä siitä päivästä lähtien kun vedet muuttuivat viiniksi. Smilla poistui, eikä hän tullutkaan koskaan.
Odotan, että Smilla tai Jan tulevat joskus takaisin. He lentävät pienillä siivillään juuri oikeassa kohdassa auringon ja meren välillä. Toivoisin, että he tulisivat. Smilla ei koskaan kuollutkaan, hän ei ollut edes olemassa. Hän on ilman syntiä ja ilman tuskaa. Kun hän palaa, minä iloitsen ja laulan. Revin vaatteeni ja heitän ne maahan, jossa ne muuttuvat fotoneiksi. Fotonit valaisevat minut ja olen taas onnellinen.
Smilla tule takaisin.
Tv. Robert