Abysmalian uusin julkaisu Quid Humanum est käsittelee omalla tavallaan ihmisoikeuksia ja muita nykymaailman globaaleja ongelmia. Quid Humanum est on kantaaottavan lyriikan lisäksi mielestäni mainio hieman tarinavetoinen pitkäsoitto Abysmalialta. Kappaleiden sanoitukset ovat ihailtavia, sanojen käytön monimuotoisuus on kiehtovaa. Jouni Koskela on keksinyt mitä erilaisimpia ja monimutkaisia ilmaisuja, ja sanat "rimmaavat" täysillä.
Kun tarkastellaan esimerkiksi Iniquity kappaleen sanoituksia löydämme mitä kekseliäämpiä ja sitäkin kiehtovampia sanoja lyriikasta.
You stare at their skin tone like it's a venomous disease
Create yet another way to discriminate the tremulous and prod 'em on their knees
INIQUITY - tortured cells of misfit ideologies will dictate
UBIQUITY - can't deny the possibility of the atonement of love and hate
Vaikka kyseinen säe ei ala kovin monimutkaisella ilmauksella, sillä kyseiset englanninkieliset sanat eivät ole erityisen vaikeaselkoisia, säkeestä löytyy monia monimutkaisia sanoja, mikä edistää mielestäni kappaleen sisällön tutkimista. Kun ihminen ei ymmärrä ensimmäisellä vilkaisulla tekstiä, hän joko jättää sen lukematta, tai sitten alkaa tutkia sitä tarkemmin. Abysmalian kappaleet ovat vetäviä, ja lyriikoita on helppo lukea mm. rivien pituuksien vuoksi. Toisella rivillä on jo monimutkaisempia, mutta sitäkin kiehtovampia ilmaisuja. Esimerkiksi "discriminate the tremulous and prod 'em on their knees" saattaa vilahtaa ohi nopeammin kuin Formula 1 -auto suoralla. Kuitenkin lähemmin tarkasteltuna huomaamme että lyriikan esille tuoma rasisminvastaisuus uppoaa paremmin vaikeaselkoisten sanojen avulla. Sanat eivät ole myöskään lainkaan estämässä kappaleen artistista ilmaisua, ja sanat vain lisäävät kappaleen taiteellisuutta ja syvällisyyttä, sanat tuovat esille muusikon aidon omistautumisen kappaleelleen.
Sanat eivät myöskään jätä musiikillista sisältöä varjoonsa, ja itse tykästyin heti Wolves Among Wolvesin demoversion melodiaan, eikä laatu ole laskenut lainkaan nyt finalisoituun versioon. Pidän erityisen paljon selvästä kitaran säröstä, sekä eri instrumenttien välisestä kontrastista. Eräiden 80-luvun kappaleiden tasaista pörinää ei tueta!
Kappaleiden tempo on alussa erittäin nopeaa, mutta se hidastuu dramaattisesti An Epitome Of Emptinessin kohdalla, mikä toisaalta sopii teoksen juonellisuuteen, mutta itse olen hieman nopeatempoisemman musiikin ystävä.
Kokonaisuudessaan Quid Humanum est on mitä mainioin artistinen julkaisu ja kantaaottavalla sisällöllään loistaa muun massapörinän seasta kuin leskenlehti hangesta.
*****
5/5