Huomasin tällaisen mielenkiintoisen kohdan itsessäni, aina kun oma rakas on päässyt armeijasta lomille, heräämme siinä varhain aamulla yhdessä, jopa krapulassa ja ryhdymme aamupalalle.
Viikot kun miehen täytyy olla armeijassa, meen ihan hukkaan ja nukun miten sattuu, valvon öitä todella myöhään, joskus tulee vuorokausiakin valvottua tekemättömyydessäni - kyllä samaa tapahtuu jopa opiskellessa.
Tässä miettinyt nyt jonkun aikaa että mahtaako tämä tämmöinen ikävöiminen johtua siitä, että en oo lopullisesti edellisestä tukahduttavasta suhteesta, joka todellakin kiristi hermoja? Jaa'a mutta sellaiseen en oo palaamassa, tahtois vaan saada ratkaisun tähän nykyiseen ongelmaan, että elämä menee perseelleen kun se joku ihana halittava nalle ei olekaan nukkumassa vieressä vaan jossain kaukana huutojen kohteena heräämässä joka aamu klo. 6 urheilemaan vauhdilla.
Uusimmat blogimerkinnät
- Aivan normaalia. 01.03.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2013 (1)
- ▶ maaliskuu 2013 (1)