IRC-Galleria

voi voi, miten pystyt tän kaiken kestämään.. Viimeksi oo kuullu aamunavauksessa The Rainia lukiossa kun goottikaverini soitti Viha-biisin ja luki itse kirjoittamansa hartauden. Kaikille tuli yllätyksenä, että hihhulipuheen jälkeen voisi kuulua jotain hyvää musiikkia. Mielestäni tosi hyvä aamunavaus aikoinaan, noin niin kuin lukiolaisen tekemäksi.

Päivän ainoat tunnit takana - pitkään kerjätty musiikkiterapian kurssi. Ajattelin aamulla ennen kouluun menoa, että voi vitsit, ku olisi kiva jos olisi tehtävänä sitten jossain vaiheessa tuoda joku sellanen kappale tunnille, josta saa voimaa tai jotain muuta vastaavaa, niin saisi tuoda vihdoin jotain sellaista musiikkia, mistä itse oikeasti pitää. Tunnin jossain vaiheessa opettaja sitten pyysi viisi vapaaehtoista. Yleensä en mene vapaaehtoiseksi minnekään nykyaikoina nolojen tilanteiden pelossa, mutta jokin sai minut tällä kertaa nostamaan käteni. Tuli kotitehtäväksi näille viidelle tuoda 1-2 jotain kappaletta, jotka kuvaavat itseä parhaiten. Hihkaisin heti että JIES! Kun tehtävänanto kuului, niin oli pakko ottaa yleisen hulabaloon vuoksi neljä vapaaehtoista lisää. :)

Sitten ruokapöydässä toisen vapaaehtoisen kanssa keskustelimme tehtävän vaikeudesta. Ei ole niin yksinkertaista valita kaikista maailman (tai rajoitetusti oman levyhyllyn) biiseistä juuri sitä yhtä tai kahta, jotka kuvaavat itseä parhaiten. Itse musiikin lisäksi kuuntelen sanoituksia, ja joissakin kappaleissa sanat sopivat just, tai ainakin melkein, mutta musiikki ei ole sitä omaa suosikkia. Ja sitten on niitä kappaleita, jotka ovat musiikilliselta puoleltaan minua kuvaavia ja millaisesta musiikista pidän suunnattomasti, mutta sanoitukset ovatkin sitten hieman kyseenalaisia. Pidän nimittäin YUP:stä, mutta en oikein tiedä, kehtaisinko sanojen vuoksi tuoda mitään niiden kappaletta kuulolle. Kristittyjähän tässä pitäisi olla. Martikainen kun ei aina laula niin kristillisistä asioista, pikemminkin päinvastoin. Sitten tuli oikein sellainen ihmeellinen fiilis, kun tajusi päästävänsä suustaan sellaisia ajatuksia, joita ei tiennyt omaavansa.

Olenko tekopyhä? Voinko kuunnella "antikristillistä" musiikkia (enkä puhu ainoastaan YUP:stä) ja olla samalla valvova kristitty? Voinko ottaa sanat pelkästään huumorilla? Miksi minä välitän mitään siitä, mitä muut ajattelevat minun kristillisyydestä ja sen heijastumisesta musiikin kuuntelussani? Miten minun itseni pitäisi suhtautua tuollaiseen musiikkiin? Pitäisikö minun myydä kaikki tuollainen musiikki pois hyllystäni ja kääntää vaihde puhtaasti hengelliselle musiikille?

Noh, päädyin siihen, että antaa olla. Ei kukaan voi sanoa minulle, mitä minä oikeasti ajattelen, sillä vain minä ja Herra tiedämme, mitä minä ajattelen mistään, mukaanlukien musiikkikysymyksistä. Otan sellaista musiikkia, mikä minua itseäni parhaiten kuvaa, kaikin puolin, mihin sitten päädynkään tässä viikon aikana. Jos se on YUP:tä, niin se on voi voi. Todennäköisesti ei. Harmi vain, että parhaat biisit tähän tehtävään ovat mp3:na, eikä niitä pysty soittamaan siellä tunnilla....



...Quu, josta ikuinen valo heijastuu.....