IRC-Galleria

..nyt ostin sämpylää..

Sitäpaitsi ostin semmosen JÄTTIPERHEEN-pussin..
-Mulle täytyy tulla vieraita?!?!

juu'u.. näin se vain on.. Ei pidä käydä epäilemään naisen
vaistoa.. Naisen vaisto on monesti oikeassa... nii.

nim. pullasorsa

apinat...

Vieressä voi olla tilaa..

Tänään katsettani kaihdat, olet saavuttamaton.
Puheen aihetta vain vaihdat, sinun paha olla on..
Jokin mieltäsi nyt painaa, sano rohkeasti vain,
tahdon sisimpäsi tulla tuntemaan..

Ehkä ensi elämässä kaksin olemme taas tässä,
aivan hiljaa juuri näin, lähekkäin..
Ehkä ensi elämässä hetkessä niin kiitävässä,
voimme olla jälleen näin, sylikkäin..

Älä piittaa kyyneleistä, ole kuin et huomaiskaan,
en vain vielä pysty meistä ihan täysin luopumaan,
sinä pysyt mielessäni, vaikka nyt sä lähdet pois,
ehkä joskus kaikki toisin olla vois..

-Johanna Kurkela

Peiton alle pistän piiloon pään, Sinne suojaan suruiltani jään.
Hiljaa nenäliinaan niiskutan, ja toivon edes unen tulevan.
Mietin miksi meille kävi näin, miksi sivuun elämästäsi mä jäin..

En tahdo ola yksin, yö kun tulvii ylle maan tai aamun ryömiessä esiin piilostaan.
En tahdo olla yksin, kaipaan sinua mä niin, sun tuoksuas kun hukutit mut suudelmiin.
En tahdo olla yksin, tyhjyys rintaan puristuu.. Kaipaa kädet, kaipaa sydän, kaipaa suu..

Hämärässä kelloon vilkuilen, odotan vain sydän vapisten.
Jospa tulisit sä sittenkin, niin kaiken sulle anteeks antaisin.
Vaikka sattuu vielä sydämeen, sulle tilaa viereeni mä teen..

En tahdo olla yksin, yö kun tulvii ylle maan tai aamun ryömiessä esiin piilostaan.
En tahdo olla yksin, kaipaan sinua mä niin, sun tuoksuas kun hukiti mut suudelmiin.
En tahdo olla yksin, tyhjyys rintaan puristuu.. Kaipaa kädet, kaipaa sydän, kaipaa suu..

-En tahdo olla yksin, Johanna Kurkela

"Vierii kyynel, vierii toinen,
vierii silmistä vesi veden jälkeen.
Rinnoilta helmoille,
helmoilta joeksi,
ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru,
on musta kuin yön taivas pimeä.
Tuonelan koivut lehdettömät,
kuiskivat meidän kahden nimeä.."

-Kotiteollisuus Tuonelan Koivut

Yks päivä heräsin huomaamaan, että minusta on tullu vanha.
Ekakski, nuoret ja virkeät ei ruukaa enimäkseen kattella ykköstä ja kakkosta,
Vaan tuijottaa muodikkaita meneviä sarjoja muilta kanavilta.
(Mun aamu ku ei vaan lähe käyntiin, jos en saa kattoa aamu uutisia
yleltä, ja het perään sarjaa joka tulee joka arki aamu yhdeksän jälkeen..)

Sit toiseksi.. Keskiviikkona oli baarissa ennen vaan mun tuttuja, ja PAAAAALIjon
mua vanhempia söörejä ja daameja, joita me kummissaan ihmeteltiin,
et miten ne ei tajuu että pohjanhovi on rannassa eli he ovat väärässä paikassa. = 0

Ja kolmanneksi, viime jouluna tein eka kertaa JOULULAHJAKSI jotain, ihan vain
itte sukkapuikoilla kutomalla.. HUH.
Ei puutu ku iso vanha kissa ja keinutuoli, sillä vilasukkiahan jo pidän (!) jalassa..

Kunnes kaikki muuttui...

Viime keskiviikkona olin ystäväni MeijuMaijun kanssa, ostoksilla (eli siideri kaupassa) Ja
kassalla Vanhempi herra kassasetä yllätti MINUT iloisesti kysymällä PAPERIT!
Kaad dämit, että mä pelsätyin, kunnes tajusin, että MULLAHAN ON semmoset ja kaivelin ne hieman ylättyneen-hämentyneen- vilpiitömän riemun vallassa esille! =D
Herra Kassasetä katteli (hyvä ettei kumminkaan aivan postikortin kokosta)
ajokorttiani lievän järkytyksen kourissa, ja sai sanottua: "ethän vain loukkaantunu" ???
-LOUKKAANTUNU?!?!?! Mitä vielä! Olo oli mitä mahtavin, ja suoraan sanottuna
päivän koho kohta ja pelastus!

Tippaakaan riemuani peittelemättä, keräsin ostokset ja lähdin hyvillä mielin..
oli kiva kuunnella, ku Herra kassasetä jäi jälkeeni selittämään muille uteliaille
asiakkaille, että: "näinkin voi käydä".. Blaa,Blaa-Blaa..
Tilannetta ku oli useampiki ihminen kassa jonossa
todistamassa, ja varsinkin selän takan ollut Rouva oli kovinki kiinnostunut myös
itse näkemään että mikä vuosiluku siellä kortissa nyt sitte oikein seisoo..

Siispä nyt minulle itselleni on todistettu se, että en ole vielä niin fossiili, ettenkö
vois riekkua "nuorten" baareissa, ja vaikka kutoa taas jouluksi jotain kivaa jollekkin
viltsut jalassa ylen kanavaa katellessa.. =)
Sovitaan vaan, että se keinutuoli jää vasta hankintaa hamaan tulevaisuuteen,
ja kissoillekki olen himpun allerginen.

Son siis moro tältä iltaa! (Mummot ei ees JAKSAIS valvoa näin myöhään huom.kellonaika)

=D

-Tuuwi töh TYTTÖ

Kuka enää uskoo satuihin?

Ollappa pieni ja nuori, niin viaton -avuton.. Hannu ja Kerttu on karmein juttu minkä olet kuullu, ja pienessä mielessä kuvitellut itsesi niin monesti metsään noidan ruuaksi.
Onneksi on aina ollut äiti, joka muistuttaa ettei mörköjä oikeasti ole olemassa,
eikä ainakaan sun sängyn alla, vaikka senkin piti varmuuden vuoksi myös itse sinne kurkata.

Miksei kukaan enää tämän ikäisenä jankuta sun korvaan, ettei satuihin pidä uskoa koska ne ei ole totta?! Suakaan kun ei elävältä uunissa paistettu, niin miksi pitää uskoa, että
jossain on se sun "ritari" ja "unelma elämä" Niiden "satuhäiden" jälkeen?
Olen aivan varma, että lapsuuden jälkeen ne vakuttelut siitä ettei satuja pidä uskoa, unohtuu jonnekkin ja vain olet uudelleen siinä herttaisessa lapsen uskossa että joulupukki on olemassa..
Paskan Pukki. -Joulu siihen ei ainakaan mitenkään liity sanon minä..

Ruusunpunaiset rullaverhot on nyt kelattu ylös mun linssien eestä, ja sitä ratsua en TODELLAKAAN jää ootteleen, vaan otan omat ohjat ja hankkiudun ihan ite sinne minne nyt lie nokka sitte näyttää. NII.

-MINÄ ITE

pee.äss. Aatelkaapa järjellä. Jos satuihin OIS uskomista, nii kukahan terve järkinen nainen haluais seurustella Peter Panin kans? Jätkä kuvittelee olevansa aina lapsi, luulee lentävänsä ja näkee halluja parhaasta ystävästään joka on KEIJU!

Woe,woe tätä laiffii..

On se kumma ku oppii soutamaan, niin sitte pitää jossain vaiheessa alkaa huopaamaanki..

-Perän pitäjä..

Täytyy tunnustaa, että omat etunsa on siitä, että sun elämääs asuu joku. (nyt tarkotan jotain muuta ku esim. näitä kolmea naista!!! =))))
sulla on joku jota rakastaa, ja jota saat rakastaa.
Joku jota helliä, ja jolta saa hellyyttä..
Joku jolle antaa osan susta itestään, ja joka on valmis tekemään sen saman..

Toisaalta jos ruvetaa pohtimaan sinkkuuden saloja, niin onhan etunsa tietty niissäki..
sulle ei napise kukaan mistää, eikä sunkaan tarvi hermostua toiselle..
Kyllä sut joku syliin ottaa, ja iteppä päätät mihinkä niistä meet.
Eikä oo pakko edes välttämättä välittää, ku eihän nekään oikeesti välitä susta.

Melkosta painia ittensä kanssa, ja tasapainoilua sen välillä kumpi ihminen sinä nyt oikeestaan sitte olet? Jos ei pakko tilanne oo, että sun on aivan pakko kaikenki uhalla päättää just mitä elämältä haluat/ tai kumpaa. Niin suosittelen oikeestaan tämmöstä hetken mietintä táukoa kaikille.. Kummasti rupee vintissä vinkka käymään ja vanhat pölyttyneet unelmat ja ajatukset saa kyytiä.
Mietintä ei ole lähelläkään loppua, joten en voi kertoa mihinkä päädyin nyt itseni kohdalla.
Jatkan tätä linjaa niin kauan ku on tarvis.

Päivä päivältä henki kulkee kumminki paremmin, ja "sitä" ihmistä pystyy kattomaan ilman että maailma heittää häränpyllyä, ja sinä ite olet sen mukana tehny kuperkeikan keskellä kaupunkia. Helppoa se ei ole, eikä hetkeen tule olemaan. Mutta elämän on jatkuttava,
eikä omaa elämää voi rajottaa toisen menojen mukaan, jotta "ei vain tarvis törmätä"..

Ylpeä itsestäni.. Oon kyllä ja tunnustan sen.
Melkoset piilo voimat meissä naisissa jyllää, vaikka se ensin ei ehkis siltä ollenkaan tuntuis.
Ne on vaan keinolla tai jollain konstilla kaivettava itestään esiin. siellä ne on. Pitää vain osata ettiä..

-Tuuwi

Pee.äss. Oma hiili se on mihin välillä kannattaa vain puhaltaa!

Silti voi kärvistyä tuskissaan välillä tämmöstä biisiä kuunteleen:

-Natasha Bedingfield -Soulmate

Elämääni muutti joku..
Nyt oli tyhjä koti kunnes sinne "muuti" kolme ihanaa naista... =)
Ihmettelen vain, miten pärjäsinkään?
Unohdinko jo miltä elämä tuntui ennenku astuitte siihen takaisin.

Älkää menkö enää pois.. Joohan.

Tätzy Tuuweinen tarviipi teitä.. <3