IRC-Galleria

Hasnki

Hasnki

So get the fuck out of my face.

Uusimmat blogimerkinnät

Tarina jonka kirjotin ku iski inspis...Sunnuntai 19.11.2006 21:38

Negativeen liittyvä tarina. Jonne on kertojana. Ei oo mitenkää totta. Inspis synty ku kuuntelin kaverini kans Anssi Kelan Mikan faijan bmw biisiä xDDD


Vuosien jälkeen

Kaikki oli mennyt niin hyvin. Miten se pysty tekemään ittelleen niin? Se oli viime viikolla vielä niin ilonen. Noh olihan se kironnu paskaa elämäänsä mutta me luultiin et se vaan puhuu lämpimikseen, mutta ei…


Lauri soitti mulle noin viikko sitten. Olin tosi ilonen ku se soitti kaikkien näiden vuosien jälkeen. Se ehdotti et lähettäis kaupungille porukassa Se oli musta hyvä idea ja suostuin heti. Lauri kysy multa, että muistanko Antin isän vanhan bemarin? Miten mä olsin voinu sen unohtaa? Siihen liitty niin paljo muistoja. Naurettiin siinä Laurin kanssa ja sovittiin, että koko porukka tulee hakemaan mua sillä bemarilla lauantaina kaheksan aikaan.

Lauantaina Antti, Jay, Jukka, Nakki ja Lauri kaarsivat mun pihaan vanhalla autollaan. Tervehdin kaikkia iloisesti ja istuin bemarin takapenkille. Kaikki muut rupattelivat iloisesti, mutta Antti oli kamalan hiljainen. Lauri on ollut meistä aina se kovaäänisin ja mut leimattiin romantikoks. Matka kului joutuisasti ja pian oltiinkin jo meidän kantabaarin edessä.

Viimeks ku Jukan näin me tapeltiin, mutta se näytti unohtaneen sen. Läimi mua selkään ja sano et on tosi kiva nähä näiden kaikkien vuosien jälkeen. Olihan Jukan ulkonäkökin muuttunu vuosien aikana aika lailla. Käveleväks joulukuuseks sitä olis voinu nimittää, mutta mä päätin pitää suuni kiinni. Mentiin sitten sinne baarin, istuttiin pöytään ja tilattiin juomat. Huomattiin, että Antti oli edelleen kauheen hiljanen. Olinhan mä kuullut huhua, että se olis saanu hiv:n vaimoltaan, mutta en pystyny kysymään sitä suoraan.

Laurista oli tullut taitava kitaran soittaja. Ei se ennen juonut tippaakaan, mutta nyt se ekana meistä sammaltaa. Se kiros paskaa elämäänsä ja ettei enää jaksais yrittää elää. Me oltiin ihan hiljaa. Harvinaisen hiljaa.

Kyllä me hauskaa pidettiin, kaikki vanhat mestat kierrettiin. Puhuttiinha me bändinki perustamisesta. Mä en ikinä ollu arvannukkaa, että kaikille meistä musiikki oli iso osa elämää. Kyllä me naurettiin ku Jukka iski huonon naisen. Ku sitte erottiin huudeltiin toisillemme, että tämä täytyy tehä uudelleen.

Viikko tästä illast eteenpäin mä näin Antin kaupungilla. Sen silmät oli täynnä kyyneleitä ja ne pääsi valloilleen kun se kerto että Lauri oli tappanu ittensä. Se oltiin löydetty eilen kuolleena. Ei se ollu jättänyt viestiä eikä mitään muutakaan.

Meistä olis varmasti tullu tosi hyvä bändi. Voishan meistä vieläkin jotain tulla, mutta tuskin kukaan siitä enää innostuu ku Lauriki oli kuollu. Kyllähän me pian jengin kanssa tavattiinkin, mutta ei missään iloisissa merkeissä vaan Laurin hautajaisissa. Siellä kuulin, että Lauri oli kännissä mennyt ja hirttäytynyt johonkin puuvajaan. Kaikki itkettiin ja yritettiin lohduttaa toisiamme. Hautajaisten jälkeen erottiin ja sovittiin, että soitellaan. Ei ole soittoja tullut, mutta se on kai ihan ymmärrettävää. Kaikki on kyllä normaalisti, mutta siltikään mikään ei oo enää ennallaan.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.