Henrikki Hakala 4 lk
Sydämetön jättiläinen
Oli koulupäivä, äidinkielen tunti. Piti kirjoittaa aine. . Ensimmäinen äidinkielentunti meni minulta tarinan nimen miettimiseen. Toisen äidinkielen tunnin alussa keksin sen. Huusin todella lujaa koko luokalle: "Sain pulman viimein ratkaistua, kirjoitan sydämmettömästä jättiläisestä!
Aloin kirjoittaa nopeaa, mutta hitaasti. Yhtäkkiä alkoi ulkoa kantautua ääniä: "TÖMPS! TUMPS! TÖMPS! TUMPS!" Aloimme juosta ympäri luokkaa ja kiljuimme. Yhtäkkiä iso, karvainen ja hikinen jalka tallasi Janin päälle. Se oli jättiläisen jalka. Jättiläinen oli niin pitkä ja lihava, että tuskin näimme sen päätä. Se pisti poskeensa Villen, Essin, Kiiran, Elisan, Jukan, Henrin, Annin, Joonan, Leksan, Pentin, J-P:n, Emmin, Janin ja Juuson. Minä olin ainoa, joka pääsi livahtamaan.
Jättiläinen tuli vielä tarkastuskierrokselle. Vakoilin sitä. Se oli kaamean näköinen. Sillä oli 48 ja puoli silmää, 9 suuta ja 1/3 nenää. Se karjui valtavalla äänellä. Varmaan 900 desibelillä.
Yhtäkkiä kompastuin ja jättiläinen huomasi minut. Aloin juosta henki hieverissä. Yhtäkkiä iso, karvainen ja hikinen käsi tarttui minuun. Se oli jättiläisen käsi. Se pisti minut paksun kielensä päälle. Välissä hän hönkäisi pahan hajuista ilmaa kasvoilleni. Sitten yhtäkkiä valtaisa voima veti minut yhä syvemmällle kurkkuun. Jättiläinen taisi nielaista......
Putosin pitkää tunnelia, mikä oli vissiin jättiläisen ruokatorvi, yhä syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta päädyin isoon punaiseen mahalaukkuun. Siellä oli valtava määrä ihmisiä. En tuntenut ketään, ainakaan siihen asti kunnes Jukka-Pekka tuli. Hän näytti minkälaisen yöpymispaikan hän oli kerinnyt jo rakentaa. Sitten Ville tuli uuden tyttöystävänsä kanssa vastaan. Hän oli helsinkiläissyntyinen tyttö joka oli joutunut jättiläisen kitaan joskus tammikuussa. Kaikki muutkin meidän luokkalaiset tulivat. Oudoksuimme suuren mahalaukun toisella laidalla olevaa "mustaa aukkoa" josta ihmisiä poistui aina vähän väliä palaamatta ikinä takaisin. Pysyimme tästä aukosta kaukana.
Päätimme rynnistää mahasta karkuun pois kurkun kautta, mutta aina kun olimme päässeet kielen päälle, jättiläinen nielaisi ja putosimme takaisin mahalaukkuun.
Viikkoja kestävien yritysten jälkeen tajusimme, ettei jättilaisen mahasta ole pois pääsyä. Jäimme sinne asumaan, ja siellä me asumme tälläkin hetkellä. Ja tulemme asumaan ikuisesti..........
Se jättiläinen, oli kuin olikin sydämmetön jättiläinen.