IRC-Galleria

Olipa kerran Helmikuu, silloin syntyi mielenvikaisuutta kantava sikiö.
Ei puhunu hän, kun ei ymmärtäny ihmisten puhetta.
Kasvoi realistisen maailman lintuhäkissä, kunnes kuuli laulun musiikin enkelin.
Etsi avainta helvetissään, yrittäen pois missä murheen kädet eivät tavoittelisi häntä koskaan.
Avain oli sydämessä, helpotus! Avasi oven ja lähti.
Matkasi hän kuitenkin särkyneen sielun kanssa, ei osannut puhua ihmisille vieläkään.
Vuodet kasvattivat hänelle ehjät siivet selkään, sinertävän hopeiset.
Löysi lopultakin hän, matkattuaan koko ikuisuuden, musiikin enkelin.
Hiljaisilta huulilta kuului ensimmäistä kertaa puhetta, ne sanoivat:
"Voisinpa rakastaa,
voisinpa vihata yhtä paljon,
voisinpa olla samalla vahva ja samalla heikko myös niiden edessä,
jotka eivät ansaitse minua.
Sallikaa minun olla tyhjä kuori, joka pakenee teidän helvetiltä, niityille taivaan"
Niin hän hiljentyi jälleen.