sattuu silti, varsinkin kaikkien sun läheisten puolesta.
kymmenet kysymykset leijuu ilmassa, jääden ilman vastausta.
MIKSI?
toivottavasti nyt viimeistään opin ettei jokupäivä ole viikonpäivä.
että kun toinen haluaa nähdä, kahville mennä, niin sitte mennään.
meinaaminen voi jäädä joskus vain meinaamiseksi..
pitää tarttua aina joka hetkeen, koskaan ei voi tietää mikä on viimeinen.
ei saa sulkea riidoissa silmiä, ne silmät ei ehkä enää avaudu.
toivottavasti opin läksyni, ehkä joskus ymmärrämme tarkoituksen tällekin.
kaikellahan on tarkoitus? onko meidän tarkoitus ymmärtää?
miten voi ymmärtää, kuinka nuorelta otetaan elämä pois?
mikä voi olla syynä? olen vain pieni ihminen ja yritän ymmärtää...
hänen ihkupoksia lainatakseni "se mikä ei tapa, se vahvistaa".
tätä mäki aina hoen, mutta lisään siihen perään usein jotain sen suuntaista,
että "kunnes tulee se hetki, että on saanut liikaa paskaa eikä voimat vaan enää riitä".
meille "vahvoille" ihmisillekin tulee joskus se hetki....
kaikille teille siis paljon voimia ja jaksamista
