IRC-Galleria

Se on suhteellista. Onko se pitkä aika vai ei. Riippuu mistä puhutaan.
Jos vaikka seksistä niin se olisi aivan liian pitkä aika.
Mutta nyt puhutaan tupakasta :)

Siihen nähden että on polttanut n.10v tupakkaa, kuukausi ilman ei ole
paljon mitään. Mutta olenpa ollut kuukauden ilman :) Ihan ilman mitään
apua. Tai no alussa se autto tai sai mut siihen, kun mulle luvattii jotain
kivaa että olen viikon polttamatta. Päätin sitte ihan ite jatkaa sitä niin
pitkälle kuin jaksan. Tähän asti olen jaksanut ihmeen hyvin, siitä
huolimatta, että ystävät polttaa vierellä ja alussa jopa kiusaskin mua
ja koitti oikeen ärsyttää. Onneks ne ei enää tee sitä. Mutta olen ylpeä
itsestäni. Harvoin olen, mutta nyt voin niin sanoa.

Voisinpa sanoa jossain muussakin asiassa että olen ylpeä itsestäni.
Mutta en voi, en ole. Teen sen päätöksen usein, mutta aina sen
pyörrän. En vain pysty pysymään siinä. Kun tunteita on liikaa niin ei
sille vaan voi mitään. Ja tunteethan on sinänsä vaan todella hyvä asia.
Vittumaista siitä vaan tekee sen, että kohde on täysin väärä.
Tai väärä ja väärä. Ei kohteessa ole mitään vikaa. Mä vaan oon
sille väärä.


Omaa tekstiäni ihkupoksista lainatakseni:

Kerta toisensa jälkeen,
mä annan sun käyttää mun
tunteita hyväksesi.
Joka kerran jälkeen muhun
sattuu aina enemmän.
Se ei ole sun syy, vaan mun.
Mä itse annan tän kaiken
tapahtua, tietäen ettei
siitä koskaan seuraa kuin
vain hetkellistä hyvää.
Ja joka kerran jälkeen mä
tunnen kovempaa ikävää.


Kertoo jonkun verran ihmisen tyhmyydestä. Mutta ei kerro sitä, että
miksi se sen tekee? Miksi haluan hajoittaa itseäni? Tai en halua, mutta
en myöskään lopeta sitä. En myöskään halua että kukaan muukaan lopettaa
sitä puolestani. En siis halua lopettaa sitä. Olen siis tyhmä.

Mutta kaikesta huolimatta, mulla oli paras viikonloppu :) taas :D
Oli kaikkea kivaa tekemistä ja vaan olemista. Ja Åbossakin tuli käytyä,
mutta tälläkertaa vaan pyörähdettyä, mutta oli kiva nähdä sielläkin taas
kaikkia ihania rakkaita ihmisiä <3 Ja vielä oikeestaan selvinpäinkin
niin muistaakin, että ketä kaikkia tuli nähtyä, hih :P
Harmi vain että gärre jäi kokonaan näkemättä tältä viikonlopulta, mutta
gärre menee sitte gärren luo joku toinen kerta tai sitte gärre tulee
gärren luo tai jottai, katotaan gärren kanssa sitä :)

Ja tänään! Sakke kävi esittelemässä uutta autoaan, se oli hiano ja iso :D
Ja sitte mentii Tuulian kaa maskuun ja se VIHDOIN löysi itelleen sohvan
(se oli ihan Tuulian näkönen ja huusi sen nimee :D ) ja mä löysin itelleni
maton. vielä pitää toinen matto löytää kans :)

Ja huomenna mun vauvvvva tulee tänne <3 ihkuuuuuuuuuuu!!!!!

Ikävä on ehkä maailman vmäisin tunne. Ja hassua huomata ikävöivänsä
jotai sellasta mitä ei edes ole :) Ehkä se on sitte se tunne, se hyvänolon
fiilis mikä siinä on, mitä tulee ikävä. Kun kuitenkin voi ikävöidä niin erilaisia
asioita eri ihmisissä. Ehkä sitä ei ikävöikään ihmistä, vaan sitä tunnetta
minkä se saa sussa aikaan. Mulla se taitaa olla niin. Mutta onko se sitte
sama asia kuin olisi ikävä ihmistä? Mä ikävöin jossain ihmisessä sitä,
miten se katsoo ja koskee mua, tai sen tuoksua, joka on ehkä maailman
parhainta. Tai sitä miten se halaa mua, miten turvallinen ja hyvä siinä
on vaan olla. Tai sitten voi olla ikävä sitä miten ihanaa on vaan pelata
Yatzya ja heittää tyhmää läppää <3

Mulla on niin hirveä ikävä noita kaikkia asioita ja paljon paljon muita
joita en ala tähän kirjottaan edes :) Tästä tuli muutenkin hirmu pitkä.
Ja tätä oon kirjottanu kohta kolme tuntia, ooho :)

Mutta niin, rakastakaa tänään, huomenna kaikki voi olla jo mennyttä



<3 possu


jos joku jaksoi oikeesti lukea tänne asti niin ihmettelen suuresti :)
kiitos sinulle ihana ihminen, taidat oikeasti välittää minusta <3