IRC-Galleria

Lumi liukuu hiljaa maahan ja katson taivasta, joka on aivan syvän harmaan värinen. Käännän päätäni ja mietin kuinkahan kauan aion seistä tässä paikallani vain katselemassa maahan laskeutuvaa lunta, joka parin päivän sisällä olisi vain taas räntää. Huokaisu karkaa huuliltani ja jatkan matkaani eteenpäin, ei minnekkään. Lumen narina kuuluu kenkieni alla ja alan hypellä kuunnellen kyseistä ääntä. Lumitanssia. Kuuntelen narinaa tarkemmin ja teen piruetteja miettien millä tavalla ääni muuttuu. Ei paljoa mitenkään. Haluaisin kuulla äänen kun sade hakkaa ikkunaan sekä kun linnut sirkuttavat iloisena. Paljon erilaisia ääniä. Yhdessä niistä saisi varmasti varsin mielenkiintoisen laulun. Nimeksi sille tulisi vuodenajat. Luminen tanssi, varpusen laulu, kesäinen sade ja syksyinen tuuli. Kuin unesta. Minä piirrän sydämen lumeen kengälläni pyyhkien sen kuitenkin pian pois. Sydämet ovat niille, joilla on joku, jonka nimi kirjoittaa sen sisälle. Levitän käteni ja juoksen miettien jos hyppäisin lähtisinkö lentoon. Intiaanin sota huutoni pääsee huuliltani ulos, ihmiset tuijottavat. Koiran ulkoiluttajia vain. Minä olen enemmän kuin koiran ulkoiluttaja. Minä ulkoilutan sieluani. Otan kepin käteeni ja lähden vetämään sitä perässäni kolauttaen sitä kuitenkin aina jokaiseen vastaan tulevaan metalliseen tolppaan saaden aikaan äänen, joka kuulostaa kolauksen ja kilininän väliltä. Kaunista ja rumaa. Matkani jatkuu eteenpäin kohti ei mitään ja ajatus lentämisestä tuntuu paremmalta nyt kuin koskaan. Katoaminen olisi helppoa, hetkeksi kaikki muuttuisi näkymättömäksi ja voisin vain tanssia keskellä lunta kuunnellen kilinää kun keppi hakkaisi hiljaa jäiseen metalli tolppaan, jättäen jälkeensä ainoastaan pienen kaiun, jonka kuulisi vain ihminen, joka tanssia voisi lumen tahtiin.