IRC-Galleria

~18.4.06:~

Perinteistä (ja vähemmän perinteistä) päiväkirjaa jälleen.

Britt ja Björn ovat menneet. He lähtivät tänä aamuna (17.4.) klo7 junalla Etelä-Ranskaan kohti uusia seikkailuja. Minun piti viime iltana mennä Fiesta Caliante –iltaan Hurricanesiin (tajusin juuri, että sen paikan nimi on HurriCanes eikä HurriGanes kuten luulin XDDD.. [ainakin esitteen mukaan..]), mutten mennytkään kun olin niin turkasen uupunut ja en kehdannut lähteä jyskämään tunniksi-pariksi ja maksaa siitä 8E.. Kun Britt ja Björnkin olivat viimeistä iltaa.. Olimme SportsBaarissa isolla joukolla, kunnes kaikki lähtivät omille teillensä. Jäljellä olimme me – minä, Manuel, Britt, Björn ja itse Buffalo Bill. Kun Sportsbar suljettiin, seisoimme viidestään baarin ulkopuolella ja Buffalo Bill selitti meille jotain työpoliittisia juttuja mistä minä olin ihan ulkona, mutta kaikki muut olivat vähän enemmän selvillä. Kyse oli jostain työntekijöiden oikeuksista mistä minä en käsittänyt mitään XDDD.. No, se nyt oli päivänselvää ,että Britt oli kokenut kurjia töissä kun työtoveri väänsi hänen niskansa sairaalakuntoon, mutta minä en mielestäni ole kokenut mitään vääryyksiä töissä vielä tähän mennessä (tai no – sen etten päässyt pääsiäiseksi Ricardan luokse, ja sen että se ranskalainen poika pomottaa minua ja muita melko ahkeraan), joten en käsittänyt mistä oli kyse.. No, nyt ainakin tiedän, että Buffalo Billin (hänen oikea nimensä muuten on Jeoffrey) puoleen voin aina kääntyä jos minulle sattuu jotain ikävää töissä. Hän osaa auttaa.

Turistuamme aamukahteen Buffalo Billin kanssa, lähdimme bussilla Boiserieen ja Britt sadatteli sitä, miten hänellä oli tehtävää 11 tunnin edestä, ja hänellä oli 5 tuntia aikaa tehdä ne (No, ainakin hän saattoi nukkua junassa matkalla Nizzaan). Lausuimme pitkään jäähyväisiä ja Björn totesi, että 90% täällä tapaamiamme ihmisiä emme enää koskaan näe. Manuel kuitenkin vannotti haluavansa nähdä uudelleen, mihin Björn totesi että eihän sitä koskaan tiedä vaikka Manuel saisi sydänkohtauksen tuossa nurkan takana. No, Manuelin lähdettyä varmistin että kyllä se siellä vipelsi vielä XDDD.. Olin otettu, se oli tavallaan kunnia saada sanoa viimeisenä hyvästit Brittille ja Björnille. En ollut aiemmin sanonut juuri sanaakaan Björnille, halasin Brittiä Sportsbarissa ja vaihdoimme puhelinnumerot, mutta Björn oli jäänyt ihan sivuun. No, kun Manuel halasi Brittiä, minä totesin että taputtaisin Björniä selkään jos nuo kaksi muuta ei olisi siinä tiellä (kuin mitkäkin kovat jätkät, taputtaa hieman selkään hyvästiksi XDDD). Taputuksen jälkeen halasin Björniä ja kiitin häntä kaikista vittuiluista ja ilkeyksistä mitä hän oli minulle sanonut. Björn totesi ettei niitä pitänyt ottaa tosissaan, ja sanoi että minun pitäisi vaan uskoa itseeni niin saisin kaiken onnistumaan (”Just remember to believe yourself.” – nuo sanat haluan muistaa ja sen Björnin katseen). Brittiäkin halasin vielä ennen kuin Manuel katosi nurkan taakse ja vitsailimme saiko hän sydänkohtauksen vai ei. Sitten minäkin painuin tieheni, mitä ennen kaikki sanoimme toisillemme viimeiset hyvästit. Halusin sanoa heille että välitin heistä kovasti ja olisimmepa tutustuneet paremmin sillä he olivat niin mukavia tyyppejä. ”I’m not the person who’s easy to express her feelings but…” ”Laura, we neither.”. Välittävät katseet ja vilkutukset. Sitten käännyin ja aloin itkeä. Itkin koko yön ennen kuin pääsin nukkumaan. Pesin jopa hiukseni keskellä yötä että sain olla lämpimässä suihkussa ja itkeä siellä. Yritin muistaa, etteivät Britt ja Björn olleet sentään kuolleet!.. He vain… lähtivät.


~17.4:~

Tänään minulla oli sidedutyna chapeau, eipä ole pitkään aikaan ollutkaan.. XD. Olin Raphaelin kanssa, mutten tiennyt sitä, ja luulin että interimaire tekee assistant barmanin tai että toista chapeau-tyyppiä ei olekaan, niin minä könötin hattuilemassa sitten molemmat showt XDDD.. Oli aika veikeää. Me tanssittiin * kanssa (*en muista taaskaan nimeä, joku poikahan se oli XDDD.. tai no mies.. H.A.T:tilainen..) kantri-latinotansseja samalla kun hatutettiin vieraita XDDD.. Miquelito naureskeli sille miehelle kun se tanssi niin hauskasti sen mielestä ^^.. Khih. Kyllä minunkin, mutta kivahan se ^^. Sitten oli hauskaa kun yhdet englantilaisperheen pikkuiset lapset saivat hatut päähänsä, niin ne tavasivat sanaa ”hat” kun ne kipsuttivat eteenpäin. Se kuulosti ihan siltä kuin ne olisi nauraneet ”häähähähähähäähähähähähäää..” XDDDDDDDD.. Selvä sitten!

Minä työskentelin Sandran kanssa, ja meillä kerrankin pelattiin hyvin yhteispeliä koko tiimin kanssa! Kaikki auttoivat toisiaan minkä kerkesivät ja oli kivaa ^^!! Uudet CDD:t on niin huippuja ^^..!! Me ei mentykään vielä Disneylandiin kun taas sattui pieniä väärinkäsityksiä kuten aina (minä odotin Alicen soittoa ja hänellä ei edes ollut minun numeroani.. ^^;;). Menemme huomenna Disneypuistoon, tapaamme porukalla Imaginationissa ja sitten menemme ^^! Space Mountain 2 ja Buzz Lightyear, täältä tullaan – jiihaaa!!! XDDDDD.. Minä ostan Bambin <3.

Christopherilla oli tänään keltainen cowboyhuivi kaulassa ^^. Se oli veikeää! Sitten minulla välähti – huivi kaulassa!.. Hahaa! Hänellähän on kuulemma uusi englantilainen poikaystävä Bussy-Saint-Georgessa…!! *Vai niin..* Tuo huivijuttu kyllä tunnetaan kaikkialla. Minä kysyin ohimennen ”Christopher, tu as mal à la gorge?..” (”Christopher, onko sinulla kurkku kipeä?..”) ja hän vastasi vähän hämillään että ”joo..” XDDDD. Taisi olla, siinä oli jopa laastaritkin! Adil nimittäin pisti Christopherin riisumaan huivinsa, ja hänellä oli laastarit kaulan molemmin puolin.. Kiähähähää.. Vai sellaista. Christopher on oikea cowboy Wyomingista.

Uusi ranchleaderimme Fatima on myös taitava kampaaja! Hän leikkasi jo Minnan ja Lauran hiukset ja hänellä on jo liuta uusia asiakkaita jonossa XDDD.. Lauran hiukset on niin ihanat <3_<3… *haaveilee pääsevänsä itsekin asiakkaaksi joku päivä*. Fatima on tosi kiva ja ystävällinen tyyppi! Oiva ranchleader ja henkilö, jonka puoleen voit kääntyä missä asiassa vaan!

Minä tulin Mareiken kyydillä kotiin tänä iltana 8D.. Mareike ajaa kotiin aina jostain Boiserien läheltä, niin hän päätti heittää minut ja Minnan siinä samalla. Näinpä siinä samalla sitten millainen auto Mareikella on, kun se on ihan kahjona kaikkiin moottorillisiin ajokkeihin. Niin sitä mentiin haipakkaa yhdeksääkymppiä viidenkympin alueella, mutta kunnon kuskina hän huolehti, että kaikilla oli turvavyöt. Naureskelin itsekseni, miten Robertin kyydissä oli ollut


Minä olen taas niin väsynyt, että sydän lyö mitä ihmeellisintä rytmiä.. En tiedä onko se normaalia, mutta täällä ollessa sydämeni on alkanut jättämään lyöntejä välistä tai sitten syö pari-kolme lyöntiä tiuhaan peräkkäin, minkä jälkeen seuraa pidempi tauko. Näin se yleensä lyö öisin töiden jälkeen kun olen väsynyt (kuten nytkin), tai joskus ihan aamusta kun herään (puolenpäivän-iltapäivän aikaan). Luulosairaana tietenkin ajattelen että nyt minulla on sydänvika XDDDDD. (mutta voisi hyvin ollakin?). Sokeritautiharhaluulotkin on taas heränneet, kun töissä minulla on joko korkea tai liianmatala sokeri että alkaa huipata. Aivokasvainta en ole kerennyt vielä pohtimaan, mutta lähestyvää burn-outia uumoilen. Olisikohan kohta aika vaihtaa rauhallisempaan työpaikkaan?


<3:~HisAngel~