IRC-Galleria

Vihdoinkin pääs sielt asvalttiviidakosta pois kokonaan, tai no syksyllä sinne joutuu pariksi kuukaudeksi palaamaan, ja nyt ku viel töissä käy siel.
Mut muuten saa heittää hyvästit sille sisäsiittoselle paikalle. Eikä kyl kaduta yhtään, päin vastoin.
Voiko parempaa edes toivoa?
Aamulla on kiva herätä linnun lauluun, eikä autojen hurinaa ja tööttäilyyn. Eikä ympärillä ole
nyrpeitä ja kiukkusia ihmisiä jotka juoksee ajan kanssa kilpaa. Jokaisen ihmisen kasvoilta loistaa
lohduton stressi ja kiire.
Ja se tartuttaa muutkin ihmiset.
Ei sitä kyl sillon kahdeksan vuotta sitten osannu aavistaa mihin sitä joutuu ku helsinkiin
muutettiin. Ajattelin vaan et :"jes, nyt must tulee stadilainen"... Mut sitä rupes pikku hiljaa herää
siihen oikeeseen todellisuuteen joka ei todellakaan ollut niin kaunis.
Mutta monen mutkan ja ala sekä ylä mäen kautta sieltä on päästä pois, enkä todellakaan kovinkaan helposti sinne enää palaa...
Mutta olihan sekin kokemus muiden joukossa asua helsingissä, ja kasvattihan se musta sen mitä nyt olen... Mutta ei se helsinki ollut mun paikka.. joitakin tulee ikävää siellä, mut pääseehän siel aina käymää. Kylhän mä siel tuun aina joksus käymää toisten iloksi ja toisten kiusaksi :DD