IRC-Galleria

pisara

pisara

miksi valut?
miksi et nouse ylös?

käen kukkuessa rytmiä
ropisevat ne kattoon,

kaikki

itkien
itken

alla

mietin,
voiko tyhjyys sataa.


Suutelemalla
se kietoo minut alas

valuen pitkin pintojani
sisintäni

olen osa lehtiä,
jotka tarjoavat pinnan,
mistä pisarat rytmissä putoilevat

ja luonto naurahtaa.

Sateinen yö

rungot runkoja vasten
unessa maan alla

Saniaisetkin kukkivat

minä en

Aikoja sitten
kasteen hetkellä
istuit sylissä,

silloin

jalkasi eivät vielä kantaneet.

Taivaan pilvet ovat kiertäneet ylitse
tuoden lunta, vettä
ja jättäen tilaa auringolle,
joka on polkuasi valaissut

jo 19 vuotta.

Nyt,
kun hetki suutelee otsaasi
tiedät olevasi tulevaisuuden tiellä.

Tunne tuuli allasi,
tunne valo ylläsi,
tunne elämä suonissasi

kun tämä,
hetki vuosien,

nyt
mittaa uuden askeleen.

---
(Kirjoitettu sukulaiselle ylioppilasjuhliin)

Hymy kasvoillani

tunnen maailman
- kauniin sellaisen

olevan lähettyvilläni

Kun kuljin kaduilla
pimeässä yössä

arjen jälkeen

ja vaikka ilta oli pitkä
ja vaikka ilta oli työläs

ja kotiin oli vielä matkaa

sisälläni nousi hymy


Istuin bussissa

sävelet kaikuivat mielessä
kun pisarat valuivat pitkin ikkunaa

Pimenevässä yössä
olin tuntevinani aamun valon

joka sydämessäni pienen liekin sytyttää

Suljin silmäni,
vaivuin uneen

sisälläni rauha ja onni


- Yksin meistä ei ole kukaan

He koskettivat toisiaan,
käpertyneinä usvan alle;

unessa taivas oli korkealla
ja he lensivät kauas

ja hitaasti.

Aikaa ei ollut,
kaikki oli tässä.

Sormi liikkuu hiljaa
vatsan päällä

kuin unessa vaipuen
haaveiden polkuja mittaillen

Silloin hän tiesi sen


kosketti toisen unta


kuin yksinäinen tuulenvire
ja uinuva luonto

he näkivät samaa unta


ja niin,
käpertyneinä usvan alle
kun taivas oli korkealla

he varoen, vähitellen
herättämättä toisiaan


olivat yhtä


- sakari mäkelä

Yksinäinen ei unta saa

minä kattoon katson

maailma kiertää korkealla
etäällä,

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


En voi ymmärtää
pakoon en pääse

Hän samaa miettii
pakoon ei pääse


Tuuli kuljettaa pakkaslunta
sinisillä pelloilla

heinänkorret palelevat
kuun valossa

hän kattoon katsoo

yksinäinen ei unta saa


Mielessä kaivertaa

järki ja rakkaus

sormet heikosti
kiinni puristuvat

kyynel valuu poskelle


Mitä olisi pitänyt tehdä

ja miksi


Tuuli tuivertaa talojen välissä
lumi pyryttää eteläänkin

Maailmaa yritän koskettaa
se korkealla kiertää

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


Suljemme silmämme

samaan aikaan sisällämme

huokaus hento ja pienoinen


"tule, ja pelasta minut"

sinä

missä olet


nyt kaipaan sinua enemmän

nyt tarvitsen sinua enemmän

nyt ikävöin sinua enemmän


tule

ja pelasta minut

Kun kuu kuiskii taivaalla,

et kuule sitä,
katsot sen viileää valoa;

Mutta silloin,
loimuaa hangessa tuli,
joka kullallaan valaisee puut,
ja oksat hopean säteen;

Ne keskenään tanssivat,

valonsäteet,
tulen ja kuun;

Suljet silmäsi,
lämpö sisälläsi;

Tiedät että ystävyys se on,
rakkaus lähimmäisen,
tulta ikuista,

joka ei anna viiman,
sinua kietoa syliinsä,

vaan humisten ja kauniisti,
keltainen hehku,
taivaalla hopeisiin säteisiin yhtyy;

Kuu hymyilee lempeästi,

ja näet: olemme kaikki yhtä,

ja sinua,

oi sinua,
rakastetaan enemmän,

kuin tiedätkään


- sakari mäkelä

Miksi tunnen sen
hengityksesi ihollani

pehmeän, lämpimän

kosketuksesi
sormesi, joka lähestyy minua

ihoa viistäen

se tuntuu hyvältä

ummistan silmäni
kuuntelen

Mutta miksi näen sen

katseesi,
joka täytti kaikkeuteni

en tavoita ajatusta
ne puuttuvat

ovat karanneet

hymyillen hyssytät minulle
ja lähestyt

suljen silmäni

tunnen hymysi sieluni läpi

ja kun huulesi koskettavat omiani

kehoni ei ole tässä

vaan taivaissa

sieluni elää
ui sinussa

Mutta miksi, oi miksi

herään

en saa henkeä

hukun tyhjyyteen ympärilläni

Miksi tunnen sen

koska unelmani siivet
olivat liian isot

tähän todellisuuteen lentämään


- sakari mäkelä

Kun aamulla valon ensi säteet siivilöityvät verhon läpi,
ja menet ikkunan luo;
näet auringon kultaamien syksyn lehtien putoilevan hitaasti.

Vaikka tunnet välillä samaa surua, mitä vielä eilen vihertäneet lehdet tunsivat,
niin kävellessäsi syksyn valossa,
huomaat että maassa makaavien lehtien sieluun on piirtynyt hymy.

Kesä oli kaunista aikaa.

Ja kuin lupauksena,
auringonsäteen pilkahdus pellon laidalta,
kertoo meille, että kesä tulee uudelleen,
ja tulee piirtämään myös meidän sieluumme uuden,
entistä kauniimman hymyn.


- sakari mäkelä