IRC-Galleria

Miten voi pientä ihimislasta oikeesti vituttaa näin paljon!
Saatana olis niin palio helepompaa vaan ampua tiettyjä ihimisä ja sen jäläkäeen vaikka ittensä. Onko se vaan niin saatanan vaikeeta ottaa oikeesti muutki huomioon, jos toinen yrittää iha vitusti.
Tykkää vittu ennää kenestäkkää vittu ikinä!
Sitteko repsahtaa johonki, nii saa vaa tylysti kaiken päin näköä. Senkin kaiken mitä ei ehkä halluis tietää ollenkaan. Ja miksi pittää saatana sanua ja tehä asioita, joita ei tarkota sitten loppupeleisä ollenkaan. Eihän siitä tuu toiselle ku vittu paska fiilis. Joistain on vaan ehkä vitun kivvaa hyppiä "kukasta kukkaan", mutta siinä sitten satuttaa joko ittensä, tai toisia. Ylleensä eniten niitä toisia.
Sitä aina vaan luulee löytävänsä täydellisiä ihimisiä. Niistä aattellee sitte, että vittu näähän on huippuja ihimisiä, ei nää vois nakata sua pois ku vittu käytettyä huoraa. Mutta niin siinä sitten yleensäkkin käy. Ja tuolta vittu sitten kyllä tuntuuki!
Ampukaa kaikki ittenne ja toivotetaan onnea nykyisille että tuleville onnellisille pariskunnille!
Joskus on hyvä oikeesti avata silmät, eikä vain sokkeesti luottaa. Sitte voi jopa nähä sen kauniin kuorenki alle ja huomata, että siellähän on vaan pelekkää paskaa. Sitä kun vain on siinä tietyssä tilanteessa niin saatanan naivii, että uskoo kaiken ja luulee vittu omiaan. Luulee että tää on jotain kaunista ja hienoa, sellasta mitä kannattaa vaalia. Mutta kun kurkkaa sen kuoren alle, niin huomaa, että ei se olekkaan sen arvosta. Sitte vois heittää sen kaiken vaalitun pois, mutta huomaa ettei ehkä tahokkaan. Tahtos olla ja elää niissä hetkissä edelleen. Ei sitä kannata tehä, siinä vaan sitten kiduttaa itteensä!
Vois vaan päästää irti, jos se olis pikkuse helepompaa.

-I0na