IRC-Galleria

Mene osoitteeseen http://www.pikkupaprika.com/soppa/2/igweb.htm ja kirjoita nimesi kenttään. Kopioi tarina päiväkirjaasi.


Riika päätti pamahtaa eloon maailmaan eräänä kuivana päivänä. Savun haihduttua näki että hänestä tuli mies.. Perhe oli hermoton ja he elivät mahtavasti. Koulussa hän pärjäsi hyvin, siellä häntä ei vihattu.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi oksettamaan leikkihieromalaitokset, niinpä ammatiksi tuli rankaiseminen.

Riika kehittyi yhdeksännelläkymmenellä varsin kovaksi. Päähänsä hän sai vaaleanruskeat hiukset, sekä mustat silmät.
Surusta huolimatta hän oli suuresti puhdas. Lempiruokaansa sianpääkeittoa hän sai työskennellen viulistina.

Riika ei tupakoi mutta käyttää nuuskaa ollessaan sukulaisissa. Alkoholia hän juo hyvässä seurassa.

Hän löysi itselleen puolison jonka kanssa ei kuitenkaan uskaltanut mennä naimisiin.

Sen pituinen se.

Tämmöstä ankeeta se ennen oli:

Vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä
kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he
olivat nuoria.Tiedättehän....

Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka
ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia
sisaruksiaan selässään.

Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä,
vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla,
ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.

Itse en koskaan kertoisi tällaisia, vannoin...



Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten
helppoa nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin!

(Pinkipankilta kopsis kapsis)


Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät
todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!


Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos
halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.


Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä,
paperille, kynällä.
Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän,
että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.


Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa
musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.


Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua
kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai
lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.
Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.
Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.

Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.


Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä!
Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin, tai
sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.



Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa
puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan
puhelin tuuttasi varattua.
Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeronnäyttöjäkään. Kun
puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli.

Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän
oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti
kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei
sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.



Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita.

Meillä oli joku kämäinen tv-peli! Ja maailmassa oli sormilla
laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät
lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.
Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä.
Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.
Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä,
vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut
pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.

Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit
olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin
se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa.


Ja toki meillä oli telkkari,
mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia
nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.
Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli
vain lauantaiaamuna.Ymmärrättekö te??

Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.



Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin "#%%/ hyvin!

He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!



Perkele!

Kilttejä olkaa!



Kuvaile minua yhdellä sanalla... Siis vain yhdellä(!) ja laita sitten tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut sinusta ajattelevat.(?)

MUISTATKO ?????



Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Jotain kaunista!



Jos luet tätä, kirjoita kommentti millaista elämäsi olisi ilman mua. Aloita kommentti "Ilman sua..." jne. Sitten lisää tämä omaan päikkäriin ja katso millaista muitten elämä olisi ilman Sua. <3<3

Oraakkeli tietää

Noniin. Annan sinulle kysymyksiä ja sinä käyt osoitteessa http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/ kyselemässä kysymykset oraakkelilta ja kirjoitat oraakkelin vastaukset tänne. HUOM! Saat muotoilla kysymykset haluamaasi kieleen, tyyliin tai murteeseen tai vaihtaa sana järjestystä, mutta kysymyksessä pitää olla sama juoni. Nyt kirjoittamaan.

Nimeni? Sakari
Missä asun? Työpaikan pikkujouluissa
Mikä olen? Varmaan se hullu jäbä joka juoksi eilen keskustassa nakuna huutaen
Millainen olen? Haittaako jos mä rakastun suhun?
Kuka olen? Pieni prinsessa jonka patjan alla on herne
Mikä on ollut tärkeintä elämässäni? Vilkkaus
Mikä on ollut turhinta elämässäni? Haju.
Mikä on arvokkain asia mielestäni elämässä? Ei niin yhtikäs mikään.
Miltä näytän? Kellarilta.
Miltä tunnun? Suklaalta.
Miltä maistun? Pippurilta.
Miltä tuoksun? Desinfiointiaineelta.
Missä minun pitäisi olla? Ylikulkusillan alla kusenhajussa.
Mistä minut löytää? Kadulta, mutta älä lannistu!
Miten minut tavoittaa? Ei kurjuutta kummempaa....
Kuinka vanha olen? 50 vuotta ja pari kuukautta, vaikka itsekin epäilin asiaa kunnes otin siitä selvän.
Sukupuoleni? Että mitä että?
Montako henkilöä minun pitäisi haastaa tähän? Tarpeeksi, ottaen huomioon sun nykyisen elämäntilanteen!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Että voikin olla niin kehittävä olo, et pitää tännekin kirjottaa.. Enhän mä edes keksi mitään. Hiijaa koijat, hiijaa!

Ainiin! liittykää hei kaikki mun ihanaan ruusunmarjakeittoyhteisöön, se parantais mun elämänlaatua ihan simppana :)