IRC-Galleria

Can you hear it? The raindrops falling quietly...

It makes your hair so wet, since you gave me your hat.
You shake your head and laugh.
I can just admire your beauty. Beauty of a man...
Your bright eyes, looking at me...
I know what they are saying.
They are almost like... whispering for an angel
Yes, your eyes are praying angels to protect me
Maybe you fear in your inner heart that you can't protect me enough
I wish I could tell you,
I wish it so much.
"Don't worry, please don't worry for me"

You are there, standing in front of me
And yet you are so far...
You haven't said it, right? Are you afraid
that I would say I don't love you?
That makes me love you even more.

And in that moment I was dreaming and watching you
You grabbed my hand
Pulled me towards yourself
Closed your eyes
Kissed me slowly
And said it
Those three words that told me
life was worth living for.
There was a piece of heaven for us.
Right in the moment.

Embrace me in the pouring rain, your touch is like heroine...
You can hear them, can't you?

The raindrops falling... And falling. And falling.

Elämästä elokuvaaLauantai 02.02.2008 01:34

Tuleeks teille koskaan ton otsikon mukanen tunne? Sillei et teiän kohalle sattuu tai sit ite luotte jonkilaisen leffatilanteen? Mä tykkään luoda itelleni sellasia. :3 Se tekee elämästä palkitsevampaa. Suosittelen.




Muutamii omii leffatilanteita (joissa mul on kuulokkeet korvilla, koska taustamusiikki kuuluu leffatilanteisiin):


-Aurinko laskee ja luo pitkiä, tummia varjoja puista yms. Mä istun yksinäni koulunpihalla, hiukset heiluu kevyesti taaksepäin. Kiikun vanhassa keinussa, ja tuntuu et aika on pysähtyny. En kuule autoja, en lentokoneita... Vaan musiikki. Niinku elokuvissa. Tuijotan eteenpäin ja huokaan, nojaan leukaa kämmeniini. Istuin siinä ehkä 20 min, kiikkuen vaan pientä liikettä, kuulematta ees sen keinun natinaa.
Sen hetken musiikki: http://www.youtube.com/watch?v=TmFi2snLr7o


-Seison keskellä golfkenttää, jälleen yksin. Tuuli tuivertaa kasvoihin ja jalat hautautuu paksuun lumivaippaan. Taivas on tummanpunertavansamea.
Silloinen musiikki:
http://www.youtube.com/watch?v=cPBX5vvXYBM
http://www.youtube.com/watch?v=Lcisn2GJYlw
http://www.youtube.com/watch?v=vBaZFRzAwDY


-Tää tapahtu tänään, yks parhaista kaikessa yksinkertasuudessaan :D Eli, olin taas harhailemassa jossain, ku lumi oli päättäny houkutella mut ulos. Ja unohin mennä nuorteniltaan. No mikäs siinä. Lähin siis kävelylle ja matkan loppupuolella sitte mp3 alotti yhtäkkiä
soittaa http://www.youtube.com/watch?v=-H5WZ1q1lZA&feature=related <--- tota.
Saavun katulampun alle. Hiljanen, luminen tie. Mä nostan katseeni ylös katulamppuun. Jopa tuuli pidättää hengitystään... Suuret lumihiutaleet leijailee hiljaa mun ripsiin ja nenänpäähän. Jälleen tuntuu ku aika olis pysähtyny täydellisesti. Jatkan kohta kävelyä... Elvis lauleskelee taustalla... Kattelen taloja... Rouva vie kipasten roskapussin ulos, vanha mies istuu ikkunansa ääressä juomassa kuumaa kahvia... Ja tumma taivas tiputtelee huuruisia kyyneleitään niiden talojen katoille ja mun päälle. Kuljen ohi ulkovalojen, valaistujen huoneiden, ja kävelen katulampulta katulampulle... Ja Elvis soittaa taustalla, kertoen mulle, ettei tätä hetkee tarvi kiirehtiä. Elämä tuntuu paljon helpommalta. Hymyilen maailmalle ja pyyhin mielestäni kaiken pahan. Jokainenhan on oman onnensa seppä... Musta tuntu että mä opin juuri takomaan. Ja niin pysyin ulkona vielä vähän pidempään.





Kertokaa toki jos teille on tapahtunu jotain leffascenejä... ja mikä musiikki siihen sopis, jos ei sillon soinu mikää. :>

Hih.Perjantai 01.02.2008 19:22

Synty pari päivää sit, melko tasan 02:00, yöllä siis. Oli vaan sellanen... söpö fiilis. Fluffy, oikeammin sanottuna.. :'D


"I may not be
a perfect girl

I may not live
in a perfect world

But listen to me
when I say

Things might be
much better today

And I have to tell
what I think is true

We get along pretty well
So I'm in love with you

Now what you're waiting
hear my wish:

Come to me, let's start
with a GOOD-NIGHT-KISS.<3"

[Ei aihetta]Torstai 31.01.2008 19:45

Justii näin. Kuka ei rakastais tällasia torstaita?<33 Ihan mahtava päivä! Ei mut, ainiin:

-nukun pommiin
-aamupala jää väliin
-bussikuskin murhaava katse aamulla
-...sekä päivällä
-bussikortti ei enää voimassa
-enkunkoe johon en valmistautunut
-ruotsinkoe josta en tiennyt
-huomisen bilsankokeen uhkaava varjo
-kännyt lentelee lattioille
-porkkanaraaste sotkeutuu nakkikastikkeeseen
-konkurssi iskee
-laukku hajoo
-bussi tulee myöhässä
-yskittää
-janottaa
-väsyttää
-niskat kipeenä
-kone jumittaa
-iidakin jumittaa
-somista loppuu voimat
-turha galleria
-turha maailma
-turha ranskalainen viiva.

! ni.

Mä en oo hinduTorstai 31.01.2008 01:45

Mut kuulin kaverilta sellasesta regressiohoidosta (tai jstn vastaavasta) joka on tavallaan hypnoosi jossa se hypnotisoitu on sellasessa vähän unenomasessa tilassa, mut et se osaa vastata kaikkiin kysymyksiin ja tajuaa ja silleen. Se hypnotisoija saattaa sen "potilaan" jotenki edelliseen elämäänsä.
Mm. sen kaverin äiti oli kokeillu sitä ja se oli nähny ittensä orpotyttönä joka asu luostarissa. Se hypnotisoija kyseli silt kaikkii kysymyksii esim. et mikä on sen suurin toive ja se kaverin äiti vastas ihan normaalisti, mut sen tytön puolesta, et se haluais päästä opiskelemaan, koska sil ei oo koskaan ollu mahollisuuksia. Siinä näyssä se tyttö kerto myös ettei sillä ollu lapsuudessa oikeen kunnolla ystäviä. Myös tunteita välitty sen hypnoosin kautta.

En tiiä tuleeks se näky vaan alitajunnasta, omista ajatuksista, vai mistä. Kuitenki ku miettii, musta toi on vähän liian yksityiskohtasta siihen, et se olis vaan oman pään hetkellistä tuotosta. Ja pakko sanoo, mua kiinnostaa toi ihan älyttömästi. Sanotaan, et ihmiselle jää mielenkiinnonkohteita ja ominaisuuksia siit edellisestä elämästään. Tunnen tällasia tapauksia kyllä, jotka on käyny tossa regressiohoidossa ja sanonu omistavansa samoja mielenkiintoja (esim. yks henkilö oli edellisessään espanjalainen lähetyssaarnaaja ja tällä hetkellä on kans hyvin kiinnostunu espanjan kielestä ja on hyvä siinä). Sanotaan kans et viime elämästään läheiset henkilöt saattaa syntyä uudestaanki omaan lähipiiriin! Elii... Paras kaveri on saattanu olla edellisessä elämässä vaikkaaa... Äiti? Tai rakastettu? Varsinki jos on jonku kanssa sellanen tietynlainen connection, yhteys... Voihan olla et se on joskus ollu oma kaksonen.

Siitä asti ku kuulin ton, mun on tehny mieli mennä tollaseen. Oon kans miettiny kauheesti mikä oon mahtanu olla joskus. Yhtenä iltana sanoin sonjalle: "mä oon varmaan ollu edellisessä elämässäni nuotti. koska nehän on eläviä olentoja. ne tanssahtelee lepposasti mun korvaan ja sieltä sydämeen ja kertoo mulle upeita tarinoita ja saa mut hymyilemään<3"

Niinhän se on. Ah, musiikki<3 Jos tällaseen edelliseen elämään on uskominen.. Ehkä mä oon ollu joku katulaulaja. ^^ Muusikko kuitenkin? Tuskinpa ainakaan prinsessa. x)

Tylsää oliKeskiviikko 30.01.2008 19:20

On tyttö ja poika ja sen salarakas ja sen tytön toinen poika
jota se luulee ettei rakasta ja se poika rakastaa sitä
ja vaikka se on tehny virheitä ni ne on anteeksiannettavissa.


Juokse tyttö, juokse pois.
Pyyhi silmistäsi kyyneleet,
muistot hetkestä jossa löysit toisen tytön
oman poikasi syleilystä.
Puhdista mielesi surusta ja varo askeliasi,
älä kompastu kylmään katukiveykseen.
Väistä perääsi kantautuvia huutoja,
sulje niiltä korvasi.
Juokse puistonpenkille,
vajoa pitkin tummaa maalipintaa...
Nosta katseesi, hämmästy.
Näe minut.
Olen tässä.

Ymmärrä, että vaikka minne menisit,
olen aina tässä.
Edessäsi, luonasi kun sataa.
Kanssasi kun aurinko paistaa.
Olen aina mukanasi,
sillä minä rakastan sinua.
Toisin kuin kaikki muut,
syvemmin, haluaisin sinut vain itselleni.
Pitelisin sinua kun olet heikko
Kuiskaisin korvaasi lämpimiä sanoja.
Juuri noin, katso minua.
Huomaan kyllä kuinka kasvosi kirkastuvat, pikkuhiljaa...
Hymynkare suunpielessäsi.
Se pelastaa päiväni hetkessä.
Silmänräpäyksellinen taikaa...
Ensimmäistä kertaa suot kauniin hymysi minulle.
Ensimmäistä kertaa ymmärrät,
että minä olen aina ollut vierelläsi.
Ja annat anteeksi, minä tunnen sen.
Ota kädestäni kiinni,
mennään.
Kävellään yhdessä,
enkelini, yhdessä
aina onnelliseen loppuun saakka.

Tiesitkös, että...Sunnuntai 27.01.2008 01:07

...Elämä on kuin lautasellinen ruokaa. Mikäli ei tykkää vihanneksista, vaikka parsakaalista, ja sitä siinä lautasella sattuu olemaan, voi syödä ne ensin, eli ns. pahat osat pois. Sama juttu elämässä: jokainen käy läpi jossain vaiheessa helvetin. Oli se sitten pieni tai suuri, sehän riippuu ihmisestä. Mutta jos jaksaa nousta vielä paremman toivossa sieltä helvetistä pois, voi olla onnellinen. Ruokalautasteoriassa tämä meinaa parhaiden makupalojen jättämistä viimeiseksi... Jos niitä säästää ja nauttii sitten vasta viimeisenä, aterian lopussa jää hyvä maku suuhun. ;)



Toinen pähkäily viimeyöltä:

Pahat sanat säästä,
hyvät ulos päästä.
Niin voi kai saavuttaa sen todellisen mielen estetiikan? Luottamuksen kahden ihmisen välillä. Kyllä vain... Jos haluatte pönkittää omaa hyvää mieltä, kehukaa toinen maasta taivaisiin. Takuuvarmasti vastapalkkiona tulee kiva fiilis<3 (Itse testattu teoria.)


Hmm, kuka väitti että MINÄ olen TYHMÄ??
Eijei, ihmiset. Oikeasti olen hyvin filosofinen 8)

Hahah :DLauantai 12.01.2008 02:31

Klikkaa satunnaista ja laita oletuskuvan kuvateksti lauseen perään. Toista tätä niin kauan kun lauseita riittää. Jos oletuskuvassa ei lue mitään, ota uusi! Minun päiväni kohalle ei tule mitään.


MINUN PÄIVÄNI~


HERÄSIN JA NÄIN EDESSÄNI PAVIAANIN. KIRKAISIN: kippis

ÄITINI JUOKSI KATSOMAAN MITÄ OLI TAPAHTUNUT JA SANOI: muka joku rappari

MENIN AAMUPALALLE. LEIPÄNI OLI HOMEESSA JOTEN TOKAISIN: hihi

LÄHDIN KOULUUN JA KOULUMATKALLA LAULOIN: V niin kuin V*tun kännissä

KAVERINI TULIVAT MUKAAN LAULAMAAN, JA YKSI HEISTÄ KAATUI JA HUUSI: korot uppoo maahan..

KOULUSSA OLI LIIKUNTAA. KIROSIN OPETTAJALLE JA HÄN VASTASI: jaahas, sitä ollaan sitte vyölaukkuturistina marokossa

KOULUSSA OLI RUOKANA KAALIKÄÄRYLEITÄ, NE OLIVAT LEMPIRUOKAANI JA IHASTELIN: nyt rupes panettaan

KOULUN JÄLKEEN MENIN BAARIIN JA HUMALASSA OLLESSANI HUUTELIN KAIKILLE: anna mulle piiskaa!

MINUT HAETTIIN PUTKAAN JA SAMMUIN SINNE. UNESSA TAPASIN KÄÄPIÖN JOKA VAROITTI MINUA: That's just the way it is, things'll never be the same

HERÄSIN JA LÄHDIN KOTIIN. MATKALLA PUMMI HALUSI RAHAA JA KEKSI SYYKSI: Ei kiinnosta sun ongelmas, omapa oli valintas

EN ANTANUT RAHAA VAAN JUOKSIN KOTIIN JA ÄITI KYSYI MISSÄ OLIN OLLUT, JA VASTASIN:
SITTEN MENIN OMAAN HUONEESEENI, MUTTA SE OLIKIN TÄYNNÄ HÄMÄHÄKKEJÄ! KILJUIN TÄYTTÄ KURKKUA: valmistuin datanomiksi

PIKKUVELJENI OLI TÄYTTÄNYT HUONEEN KUMIHÄMIKSILLÄ. SAIN SYDÄRIN JA KUOLIN. HAUTAKIVEENI KIRJOITETTIIN: money money bling bling bitches aint a thing

Hänen kuiskauksensaSunnuntai 23.09.2007 23:00

Kuulen tuon äänen… Se kutsuu minua… Tuulinen ilta muuttuu harmaammaksi… Kävelen, hiukset heiluvat tuulen tanssin mukana… Aurinko on laskenut, epäilen, nouseeko se enää koskaan… Tunnen kylmyyden, palelen, mutta jatkan matkaa… Tuo hiekkatie edessäni on minulle. Sen jokainen palanen on odottanut kulkevani siitä, askel, askel… Itkisin.
Mutten saata.
Rinnassani tuo outo tunne, mikä se on? Haluaisin pysähtyä, kuunnella, mutten tiedä mitä. Tuulta? Se kuiskii minulle… Ääni kantautuu kaislojen luokse. Kaislat itkevät, ne kuolevat… Ne anelevat minua, kävelen niiden luokse… Ne hipovat jalkojani. Kutittavat hennosti.
Löydän rantaan… Vesi. On tyyntä, se on outoa, sillä tuulee. Suljen silmäni, mutta ranta ei katoa. Ruumiini vajoaa… Tunnen sen, mutten vastusta. Mitä omistan? Mitä minulla on täällä? Menen pois. Kyynel. Niin on parempi. Tuuli kutsuu minua… Hiekka, kaislat. Jokin kutsuu minua.
Vajoan pois.
Käsi tarttuu omaani.
Rinnassani on taas tuo tuntemus. En ymmärrä itseäni? Kyyneleet kostuttavat poskeni… Suljen silmiäni. Älkää satuttako enää.
Selkääni painaa. Tunnen jonkin kasvavan… Musta sulka leijailee viereeni. Sulka… Onko minulla siivet? Hapuilen selkääni… Mutta sormeni kohtaavatkin jotain pehmeää. Nousen. Vierelläni seisoo jokin… Hän näyttää tuulelta. Katson tarkemmin. Hän on tuuli. Hän on myös kaislat. Vesi. Hän on kaikki. Kaikki. Sieluni ääni. Elämä.
Hän tarttuu kädestäni… Nousee… Levitän siipeni ja nousen hänen kanssaan… En ole surullinen… Hän pitää kädestäni kiinni. Tummat sulat varisevat maahan, rannalle… Ja huomaan, kuinka minulla ei ole enää kylmä. On valoisaa. Hän seisoo vierelläni, en pelkää.
Ja samassa näen itseni alapuolellani, rannalla, makaamassa. Yksin. Mutta se on vain ruumini, se on yksin. Sieluni on nyt vapaa. En ole enää surullinen. Haistan tuulen erilaisena… Tunne rinnassani kasvaa… Mitä se on?
Hän katsoo minua.
Ymmärrän.
Se tunne on rakkaus. Minun enkelini on tullut hakemaan minut luokseen. En ole enää yksin.
En enää ikinä.
~




toi synty multa 23. syyskuuta yhtenä iltana, jona olin jo valmiiks vähän fiilareissa. Kommentoikaa, pliis<3

[Ei aihetta]Torstai 06.09.2007 02:48

-Sori mut... En oo sust
kyl yhtää kiinnostunu. Älä
ny ota henkilökohtasesti,
et vaa oo mun tyyppiä...

-Mitäh??? Mun elämä on
mennyttä! Sä oot mun
elämä! Taisiis olit.. Ja
nyt.. Teet tän mulle... EN
voi kohdata sua huomenna..
Alkaisin vaa itkee!

-Löydät jonkun paremman
*dramaattista
viulumusiikkia* arvasin
ensi hetkestä lähtien
ettei palava rakkauteni
voittaisi välillämme
olevia esteitä sekä
etäisyyttä... Olen
pahoillani...

-Ei meitä erota etäisyys,
ei vuodetkaan, jos
rinnassa roihuaa liekki
puhuessamme, katsoessamme
toisiamme, koskettaessa
hellästi, ei, et voi tehdä
tätä minulle, sydämeni on
revitty rinnasta ulos,
eikä sitä saa koskaan
takaisin..

-Mutta jo jumalien
kirjoittaessa elämän
lakeja, harmoniaa
luodessa, on kohtalomme
sinetöity yksinäisten
tähtien alla, ja kuin
tähtitaivas, minäkin
sammun hiljaa, rakkauden
puutteestani sinuun, ja
kuolen hiljaa vaikeroiden,
vaikka et kuule huutojani
ja korvasi on tukkinut
ikuisen menetyksen
sointu..

-Mutta rakkaus pelastaa
kaiken, myös meidät, jos
annat sen roihuta suurena
ja pitävän sinut
lämpimänä, se kantaa sinut
vaikeuden läpi, minun
luokseni.

-Voi kuinka voisinkaan
sulkea sinut syliini, ja
suudella, ja viedä läpi
galaksien, mutta kuin
pakkastuulet, rakkautemme
liekki hyytyy ja hyytyy,
ja vaikka yritän sitä
käsilläni hoivata ja
lämmittää, se hiipuu, ja
minä seuraan vierestä,
riudun, lakastun kuin
unodettu ruusu joka
muuttuu mustaksi...

-Tahtoisin tuntea sinut
ihollani vielä kerran,
onko se liikaa pyydetty,
yks suudelma, yksi
kosketus, yksi yö. Enempää
en pyydä, enempää et voi
antaa, sillä silmäsi ovat
sulkeutuneet, jättäen
minut ulkopuolelle, yksin.

-Mutta täysikuun
loistaessa, en vastaa
katseeseesi, vaikka tunnen
sen sydämessäni, ja tunnen
myös palavan rakkauden,
jonka vannoit valaisevan
läpi jäätiön, jota yksin
tarvon, ilman ohjeita, ja
päämäärää. Sillä sinä olet
ainoa unelmani, toiveeni,
ja tulevaisuuteni,
iankaikkisesti. Aamen. <3


Suskille 4EVÖ. <33 Tarinoitsijat vauhdis 5. syyskuuta :DD Mun käsialaa on joka toinen iha ylimästä alkaen. Joooh. Näin se juttu paisuu. ;))