talvi tulee taas
sytyttää taivaanvalot
kietoo käärinliinaansa
polttaa ihon kylmyydellään
hymyilee tuulin viisain
talvi joka on lempeämpi
kuin kesä konsanaan
talvi huokailee tarinaa
jolla ei ole enää kertojaa
menen nukkumaan ja toivon
etten enää koskaan herää
kevätpäivään raastavaan