Responsiivinen IRC-Galleria testissä osoitteessa m.irc-galleria.net. Käy kokeilemassa ja jätä palautetta

IRC-Galleria

IsoPahaSusi

IsoPahaSusi

valmistautuu taas muuttamaan maailmalle

experience of a lifetime!Torstai 06.12.2007 07:35

Halipatsuikkaa cheers!

ei oo ehtiny taas kirjotella yhtikas mitn tanne paivakirjan tyhjille sivuille ku ollu niin pirun kova kiirus touhuta kaikkea mahdollista ja mahdotonta. tassa ny tulee "lyhyt" kuvaus yhdesta elamani kohokohdista, ehkapa jopa parasta mita mulle on ikina tapahtunu! voisin kirjoittaa noista paivista vaikka kirjan, niin paljon tapahtumia ja kommelluksia tahan reissuun mahtui! Onneksi mulla on n.250 kuvaa muistona talvi-iltoja lammittamaan.

15. marraskuuta se odotettu lento kohti tasmanian man-eater saarta kohti sitten kohosi tontista. Saman paivan aamuna mie sain vaelluksella tarvittavan equipment-listan, poijaat oli unohtanu lahettaa sen mulle. Muut oli saanu sen jo kuukaus enne reissua. Meika siina silmaili listaa ja raavin tyhjaa paatani. mulla puuttuu varmaa 30% varusteista ja osasta varusteita mie en ollu ikina edes kuullukkaan. Eipa siina mitn, pakkasin mita mieleen juolahti ja hyppasin Lewiksen kans taxiin, sitte linja-autoon ja lopulta lentavaan koneeseen.
Homman nimi oli siis 14 paivan ja 145 kilometrin vaellus tasmanian etela-ita rannikolla keskella huitsin jeernaa kaukana nyky-yhteiskunnan sivistyksesta, mikro-aaltouuneista (perhana ku ossaa enaa ees yhdys sanoja ruotsiksi) ja riisinkeittokoneista. 8. paivana meille tiputettiin ruokaa lentokoneesta. Jos rannalta olisi lahtenyt veneella suihkimaan etelaan, olisi saapunut suoraan etela-navalle! Eli tasta paatellen varmaan ymmarratte etta ku tuuli puhalsi etelasta, se oli aika hyytavan jaatavaa..yot nukuttiin teltoissa ja ruoka kokattiin trangioilla armeijan tyyliin. Rinkat paino sellaset kepeat 25 kiloa, sellasen kans oli vilpiton ilo ja kunnia tallustella vyotaronsyvyisessa mudassa!
eniveis, ensimmainen yo oltiin backpackersissa tasmanian capitolissa Hobartissa. Illalla ku otin piilarit ja avasin lasikotelon nii tyhjyyttahan se huusi. Eli ne rillit jai sinne Melbourneen vessan poydalle. Sokeana sitte hapuilin takas huoneeseen ja pyysin Scotilta sen ylimaaraista makuupussia jonka sen oli tarkotus ottaa mulle. No yllari sehan oli unohtanu sen. eipa sitte ku seuraavana aamuna ettimaan jostai kaytettya vakisinmakuupussia. Sellane loyty onneks eraasta mestasta, 50$ Adamilta lainattua rahaa poytaan ja sakki oli minun. tarkistin viela sen varustelistan. multa puuttu siis otsalamppu, vessapaperia, saarystimet (gaitorsit jotka suojaa swordgrassin viilloilta ja kaarmeenpuremilta), silmalasit, sadesuoja rinkalle ja juomapullo. Mutta ei hata ollut pahakaan, kyllahan sita ny aina 145 kilsaa kavelee vuorilla vaikka uimahousuissa. Leathermania mulla ei ollu mutta miehan nokkelana poikana kavin ostamassa Ikeasta sellasen leipaveitten etta varmasti viidakossa parjaa!

Ite vaellus oli aika huimaavan rankka mutta samalla uskomattoman palkitseva. Se sisalsi kaikkea, kuivaa savannia, vyotaronsyvyista mutaa, kilometrien pituisia koskemattomia rantoja, jyrkkaa ylamakea, mustaksi palanutta metsaa ja niin helvetin tiheaa viidakkoa ettei nahny ku ehka metrin eteensa.niin ja tietenki brown snaket ja black tigersnaket toi tahan metsassa kompurointiin hieman lisakipinaa!
Neljantena paivana yks nainen ja yks mies haettiin helikopterilla pois, Meg taittoi nilkkansa eraassa alamaessa ja Tim ei kertakaikkiaan selvinnyt umpisesta viidakosta. Eli me muut soudettiin pienilla veneilla 50 metrin levyisen joen toiselle puolelle ja silla valin helikopteri surrasi vastarannalla, kommando laskeutui vaijerilla alas ja kaappasi kummatkin uhrit mukaansa helikopteriin. sitte se kopperi havis vuoren taakse yhta nopeaa ku oli tullutkin. Mutta kuitenkin onni onnettomuudessa silla Meg jatti mulle omat gaitorsit mika olikin erittain tervetullutta silla meikan nilkat oli jo ihan verilla viidakossa kavelysta ja Wayne (63-vee koulun rehtori, vietnamin veteraani.kaveli mukana vaelluksen ajan, melkoinen terasmies) sanoi etta tasmanian tuholaiset haistaa veren ja tulee yolla leiriin pyorimaan jos mie en saa jalkojani kuntoon. Mullahan siis repes ne vaellus shortsit toisena paivana kappaleiksi siella sademetsan uumenissa joten mie olin jo tekemassa niista itelle nilkkasuojia mutta onneks mie sain nuo Megin gaitorsit!

Veden otto hoitui puroista ja laguuneista juomalla, luonto oli niin koskematonta etta ei haitannut suoraan puroista horppiminen.

Kolmantena paivana me raivattiin tietamme jalleen swordgrassin lapi ja sitte Jamie pysahtyi siina edessa niin nopeasti etta mie loin paani sen rinkkaan. Aloin jo kysyyn etta mita vittua sie hommaat mutta sitte mie kuulin sihinaa siita eesta ja Jamie kivettyi niille sijoilleen. No siina edessahan n. 1,5 metrin paassa paataan kohotti ihanan kelmea black tigersnake! mieha sitte tapani mukaan tyhmanrohkeana kaivoin taskusta kameran ja venkoilin itteni Jamien kainalon alta ihan siihen haarakielen paan eteen etta saisin kuvan pepsodent-hymysta :D
pojat meikan takana alko samaan aikaan polkeen maata etta liero pelastyis maan varahtelya. no niinhan se teki ja karkasi pusikkoon enka mie saanu ku puolikkaan lieron kameraan. prkl pojat.
Taman jalkeen hieman pelotti kavella ryhman karjessa ilman gaitorseja ku seudulla oli myos ruskea kaarmeita joita ei erota kepeista kirveellakaan. No niinhan siina sitten kavi meikalaisen tuurilla etta kaks lieroa sihisi polulla n. vartin valein, pelotti suoraan sanottuna ihan vitusti etta ne puree nilkasta! onneks tomistely taas tehosi ja ne katos metsaan.

Yhtena yona mean leiri-alueella pomppi menemaan paddiemelon eli tasmanian versio minikengurusta :) silla oli poikanen pussissa joka kurkisteli sielta silmat pyoreana, iha sairaan sopo! paitti etta sen mamma yritti syoda mean ruokia kokoajan. Scott unohti ruokapussinsa ulos samana yona ja koko leiri heras klo 1am siihe ku teltan vetskari aukes ja Scott huusi " S##tanan karvaturri ala syo minun pitaleipia!!!" sitte se poika juoksi viattoman luontokappaleen perassa pitkin leiria, haha, melkone veijari

Viidentena paivana valloitettiin sitte Iron Bound, aamulla noustiin huipulle 1000 metrin korkeuteen lapi villin sademetsan ja iltapaivalla tultiin alas toista puolta. aikaa tahan melkein elamani rankimpaan suoritukseen meni 7,5 tuntia, sonniki oli taman jalkeen ihan rikki-katki-poikki ja sarvet tylsana! Sielta huipulta oli niin sanoinkuvaamattoman hienot maisemat etta,niin,no, ei niita voi oikein kuvailla. etelaan levittaytyi valkoiset koskemattomat rannat, metsien peittamia saaria ja siella jossain horisontissa oli etela-navan jaatikot. pohjoisessa oli loputon vehrea vuorijono jonka huiput peittyivat usvaan samalla kun aurinko heitteli sateitaan taustalla..

Viimeinen leiri-yo nukuttiin Crossing Riverin rannalla, joki oli silla kohtaa n. 3 metria levea ja 40 senttia syva, taydellinen paikka yopya! Me heiteltiin tietenki poikien kans kivia pintaa pitkin eli "leipia". Jamie oli niin hyva tassa hommassa etta se nimitti itsensa "Australian Finnish Bread Instructor Champion of the World"iksi :D ha ha. ne kyseli etta syodaanko me suomessa kivesta tehtyja leipia vai miks ihmeessa meilla on nuin kummallinen nimitys talle verrattain poikamaiselle puuhastelulle..

Viimeisena paivana meidan reitti kulki sellaisen 10km pitkan metsapalo alueen lapi. Joka ikinen puusta tehty luontokappale seisoi mustana, ankeana ja lehdettomana mustalla maalla. Mieleen tulvahti heti tuttu naky Johny Deppin elokuvasta "Sleepy Hollow" jossa metsa on noiduttu, synkkaakin synkempi ja sen syovereissa ratsastaa mustassa viitassa paaton ratsumies! Oli aika veret seisauttavaa kavella siella tomun ja tuhkan seassa.

Mulla olisi tasta reissusta niin paljon kerrottavaa etta ei ole ole tosikaan! Elamani hienoin kokemus jota en tule ikina unohtamaan! Painokin tippui 4 kiloa ku ei mulla ollu tarpeeks rahaa ostaa tarvittavaa ruokamaaraa. Nama hienot ja huikeat luokkakaverit onneks anto mulle puuroa ja tonnikalaa ettei ihan luurangoksi paassy muuttumaan! Oli mulla kuiten mukana tuubillinen Kalle`s matitahnaa, pussillinen Hyvaa makumaasta- karkkeja ja nelja askia Lakerol-kompiaisia :) siina oli minun herkut talla reissulla, matitahna oli yllattavan hyvaa aamupuurossa, kengrunlihan paalla, nakkileivalla, burritoissa ja mysli-patukoiden paalla..

Mie yritin kalastaa itelle lisaa ruokaa mutta en saanu yhtaan vonkaletta ylos asti. Yks ilta mie istuin Dead Man`s bayn kallioilla ja availin "pippyja" eli minisimpukoita mahtavalla leikkuuveitsellani ja pujottelin niita koukkuun. 5 tsipaletta mie ahdoin syotiks ja sitte koukku veteen, aikaa kului noin 2,3 sekuntia ja saman tien oli jotain kiinni! 5 minsaa mie sita riuhdoin ylos mutta sitten se paas karkuun ja mokoma soi viela kaikki pippyt multa! Nicilla tarttui jotain aivan helvetin isoa koukkuun heti peraan, vapa meni ihan kieroksi, 4 minuutin jalkeen se paas karkuun ja oli vissiin kiinni selasta. Ku Nic kelas siiman sisaan nii me nahtiin isoin suomu kiinni koukussa mita me ollaan ikina kumpikaan nahty!! mikahan siella oli oikein kiinni????
Aijoo ja eraana paivana ku me kaveltiin 7 kilometrin rantapatka nii mehan tormattiin rannalle huuhtoutuneseen violettiin haihin! siina se olla mollotti kuolleena koko 1,5 metrin pituudellaan. Aika siisti keissi. Pojat sita vahan potkiskeli mutta ei mitn enaa tuumaillu taman maailman menosta.

tasta reissusta on yli 50 kuvaa meikan facebookin sivuilla jussi-pekka kurtti nimen alla, kaykaa kattoon jos kiinnostus herasi! ja sisko-kulta tee itelles facebookkiin sivu, siella on jo kaikki muutkin serkut!

Okay, now I`ll rest my case. Phew.
Still absolutely stoked!

nii, mie muutin ny sitte samaan kamppaan Santiagon, Portsin ja yhen Ingridin kans. Me nukutaan samassa sangyssa Portsin kans, aiku ihanaa :D

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.