IRC-Galleria

Nän outoa mutta kaunista unta.. Olin mummolassa ja kohta piti alkaa syömään, menin vähäks aikaa terassille, oli lämmin ja hämärä ilta oikeestaan aikaa pimeetä jo. Seisoin terassin oven edessä, se oli täysin mummolan terassi, mikään asia ei ollu erilaista ku ennen. Kuulin jotain ääntä talon sivusta ja joku tumma hahmo vilahti mun ohi kovaa vauhtia, ajattelin että se oli jänis ja käännyin katsomaan vasemmalle (missä on varaston ovi yms.) ja sieltä tuli sellanen kaunis, hieman hevosen näkönen mutta pienempi eläin. Se oli ruskeen harmaa ja sen kuono oli pyöreä ku laamalla. En pelänny tätä olentoa yhtään vaan menin sen luo ja se puhu mulle, mutta en muista mitä. Pidin sitä kaulasta ja koputin terassin oveen ku mun serkut Jani ja Anniina istu olohuoneessa, Anniina vaan nyökkäs, se ei ensin nähny tätä olentoa vaan luuli et muuten vaan heiluttelen. Nostin vähän sen eläimen päätä ja koputin uudestaan ja nyt Anniina näki sen.

Seuraavassa vaiheessa istuin tän elämen kanssa nurmikolla terassin edessä, Anniina ja Jani kävi terassin ovella mut ne ei tullu lähemmäs ja ilmeisesti lähti pois jossain vaiheessa. Mun kädet oli tän olennon kaulan ympärillä, sen kaulassa oli pieni lappu (ihan ku jossain joululahjapaketissa) ja siinä luki jotain mistä ymmärsin että se on enkeli tai liitty jotenki enkeleihin. Siinä lapussa oli kultasta kaunotekstiä ja muistan siitä vain sanan enkeli. En tiiä sanoko se vai ymmärsinkö ite että kohta sitä tullaan hakemaan ja mä katselin vähän väliä taivaalle ja odotin kirkasta valoa. Mun siskon poika kävi siinä (2v.) ja joku muu vähän vanhempi poika jota en tunnistanu ja niillä oli jotkut soittimet kädessä (toisella pieni haitari), mut muistan kuinka pelkäsin et ne pelottaa sen kauniin olennon pois ja käskin vihasesti niitä menemään takasin sisälle. Kukaan muu ei siinä pihalla enää käynyt.

Katselin taivaalle leikkimökin luo sinne kauas puiden taakse ja siellä lens iso tähti. Pistin silmät kiinni ja toivoin suojelusta mulle ja kaikille ketä siellä sisällä tällä hetkellä oli. Ku avasin silmät ni kirkasta kuuta vasten heijastu mun "tähti". Se tähti oli kengän sisässä mut loisti sieltä silti ja kenkään oli kiinnitetty naru jonka perässä oli reki. Vähän aikaa ku sitä katsoin se ensin hävis vähän puiden sekaan ja sitte huomasin että se tuli lähemmäs. Se laskeutu kirkkaan valon saattelemana meijän eteen pihalle, pieni reki, pienempi ku kaunis olento ja minä. Siinä oli neljä samannäköistä vihreää otusta, yksi edessä, kaksi sen takana ja yksi niiden takana. Mä en pelänny vaan tunnistin ne, ne ei ollu rumia, vaikka olikin karvasia ja vihreitä. (muistutti shrekin, grinchin ja monsterit Oy:n nallea, ei ollenkaa sitä "oikeeta" Hulkia mistä on piirretty vaan ne oli kiltin näkösiä)

Kysyin siltä kuljettajalta onko Hulk siinä reessä ja se kuiskas mun korvaan että Hulkilla on taskussa punainen lakki (niillä kaikilla oli vaatteet), sillä itselläänkin oli punainen lakki, mutta tiesin ettei se ollu se. Menin toisen otuksen luo ja sillä oli taskussaan punainen laukku, kolmannella punainen huivi ja menin viimesen luo joka puhui jo mun olentoni kanssa. Tutkin sen taskut, sillä oli valkonen paita ja kaks rintataskua, mut siellä ei ollu mitää. Sanoin sille "Sä oot Hulk" ja se sano et niin on, semmonen pieni hymyvirne kasvoille (= Sen jälkeen se olento, jonka nimeä en tiedä, mut olkoon se vaikka enkeli (vaikka se oli uros). Ni enkeli puhu Hulkille jotain ja Hulk sano "Onko toi muka ***?" En muista mikä se nimi oli, mut mä nyökkäsin. Ilmeisesti Enkeli ja Hulk tunsi myös jo aiemmin ja siinä vaiheessa musta tuntu ku ite olisin tuntenut Enkelinkin.

Sanoin Hulkille että me tullaan kyytiin ja Hulk teki tilaa, nyt mä olin paljon pienempi kuin Hulk ja nojasin sen lämmintä turkkia vasten. Enkeli oli Hulkin toisella (oikeella) puolella. Ku me istuttiin siihen rekeen, meijän naamat oli terassin ovelle päin ja näin ku äiti ja mun enon vaimo (Tarja) istu olohuoneessa syömässä (siinä terassin oven lähellä oli iso pöytä). Äiti oli jo aiemmin katellu mitä mä tein siellä pihalla muttei ollu tullu kattomaan. Nyt ku se reki nous, sillee suoraa ylöspäin, ni mä ehin kattoo äitiä kauan silmiin ja heilutin sille. Se ei näyttäny huolestuneelta, mut hämmentyneeltä, melko tyyni ilme. Viimenen ajatus ennen heräämistä oli et toivottavasti äiti ei oo huolissaan, toivottavasti mä pääsen takasin jotenkin. Mut silti tunsin että luotan Hulkiin, eikä se ikinä satuttais mua ja varmasti tois mut takasin.

Ja tästä alkaakin sitten uusi seikkailu mikä ilmestyy jatko-osana, jos ilmestyy :D:D