IRC-Galleria

Järviset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan
onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisää saadakseen
perheensä alulle.
Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, herra Järvinen suuteli
vaimoaan ja sanoi, "Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla täällä
pian".

Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja
soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.

"Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut..."
"Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä," rouva Järvinen
keskeytti.
"Niinkö?" valokuvaaja kysyi. "No hyvä, sillä olen erikoistunutlapsiin."
"Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle.
No
niin, mistä aloitetaan?" rouva Järvinen kysyi punastellen.

"Jättäkää kaikki minun huolekseni" valokuvaaja sanoi. "Yleensä yritän
pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin.
Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä"
"Kylpyammessa, olohuoneen lattialla?!" ihmetteli rouva Järvinen, "No
ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut"
"Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos
yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai
setsemästä kulmasta,niin uskon että tulos miellyttää teitä."
"Toivottavasti tämä hoituu nopeasti" nielaisi rouva Järvinen.

"Rouva hyvä, minun työskentelytottumuksellani miehen täytyy saada
työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä
minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen."
"Niinpä tietenkin" rouva Järvinen myönteli.
Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista. "Tämä
tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa."
"Ei kai!" rouva ihmetteli.
"Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän
äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä."
valokuvaaja ojensi rouva Järviselle kuvan.
"Hän oli vaikea...?" rouva Järvinen kysyi varovasti.
"Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet
Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili
ympärillämme nähdäkseen paremmin."
"Siis muut ihmiset näkivät?!" rouva kysyi silmät täynnä ällistystä.
"Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huuti koko
ajan.
Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin
räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni
niin laukaisin loputkin."
Rouva Järvinen nojasi eteenpäin "Tarkoitatko että ne todella alkoivat
purra...öö....vehjettänne?"
"Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain
kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin."
"Kolmijalan?" rouva Järvinen kysyi jo erittäin huolestuneena.
"Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava
pidellä kun alan toimimaan. Rouva?
Rouva?....hyvä Luoja, hän pyörtyi."