IRC-Galleria

JESSEDUDERAWRS

JESSEDUDERAWRS

♥ saa tulla juttelee ♥

:'(Lauantai 17.07.2010 15:39

Tuntuuko joskus siltä että maailma romahtaa
Kun juoksis seinääpäin jarruttamatta kahta sataa
Tuntuu kun pakko olis päästä aikaa varastamaan
Älä rupee huutaan metsään sillä se ei vastaa takas
Älä pyydä anteeks asioista se ei vastaa samaa
Kun se että jätät tekemättä mikä muita satuttaa
Ja kaduttaa mieti asioita etukäteen
Älä ketään satuta sillä kohtalo sen näkee
Niinkun sanottu niin älä nuolaise ennen ku tipahtaa
Tai muuten aika sormiesi lävitse vaan livahtaa
Mä en tiedä kuinka kauan vielä tätä pitää jaksaa
Tuntuu kun tukehtuisin King Kongin paskaan
Kyyneleet tukahduttaa tunteet jotka pääsee valloilleen
Sitoo sut kiinni kunnes jälleen asetut aloilles
Yritä nyt tätä sit ymmärtää herranjumala
Ja tätä tunnetilaa viellä sanoilla nyt kuvata

refrain:
Tänään vaan vituttaa niin paljon ettei veri kierrä
Emmä tätä aio enää purematta niellä
Jos et halua jatkaa painu sitten vittuun tieltä
Sillä elämä ei lopu multa tänään vielä


refrain2:
Enkä kierrä jos jokin asia mua hiertää,
Elämäni paras aika, painu vittuun mun tieltä.
Sillä tälläkin kertaa sul parempi ilman mua,
Vaik mä olin se joka aina puolusti sua.


Huutaminen vaan lisää tuskaa jos toinen ei vastaa,
Huuda vaan lisää niin hukkaan sut tost vaan.
En ymmärrä miksi käsität aina asiat väärin,
Taas tarvin surupaperii johon tänkin käärin.
Yks hailee mitä sanon et kuuntele kuitenkaan,
Tää tuska kasvaa ja raapii vaan satuttaa.
Mä rakastin sua ja rakastan edelleen vaan,
Mut mitäs voin kun et tahdo enää rakastaa.
Mä viiltelen päivät pitkät kun kuvaas katson,
Joka viillolla tunnen tuskan olo liian kasvoton.
Ja mihin must on en lähde selittämään,
Ei kuulu sulle sähän haluut elää omaa elämääs.
Mä tahdoin sut mut tilanteet pääsi käsistä,
Suistuin tieltä kun tunteet vietiin välistä.
Nyt pääasia että kaverit on lähellä ja tukee,
Ja muistakaa myös mut pidän teistä huolen.



Enkä kierrä jos jokin asia mua hiertää,
Elämäni paras aika, painu vittuun mun tieltä!

[Ei aihetta]Lauantai 17.07.2010 15:36

Nyt on hiljaista (niin hiljaista)
on äänet ympäriltä vaienneet
kuulen vaan sun askeleet
ne kohti ovea astelee
kyyneleet silmäs kastelee
mietit, ehkä mihin ja minne sä meet
kuka kääntäis sun pääs ja sut pelastais tästä
hädästä, kädessäs
pelkkä terä, joka viiltää
viimeisen viillon, sydämees piirtää
et nää enää toivoa, et nää enää valoa
nostat katsees ylös pilviin
pimeys sulkee varjon sun silmiin


refrain:
sun täytyy jaksaa, älä luovuta
nosta pääs kohti valoa
et sä kuule kuinka sun nimeäs mä huudan (huudan)
sun täytyy jaksaa, älä luovuta
et kuule mua enää, et
et sä huomaa kuinka sun nimeäs mä huudan (huudan)


sul on ollu aikaa tehdä valinnat ja elää
sen mukaan mitä tahdot ja suoristaa selkäs
mis oot nyt, mis oot nyt, mihin joutunu
et päättäny sit oikein vai, lopetit koulut ja kaiken
ja nyt on vaikeeta vai, mä nään sen vaikeeta aineet ja
houkutukset vei sut väärille matkallaan
jos käännät katsees nyt, ja polkusi suunnan
sä voit kääntää kaiken hyväks oikeeseen suuntaan
turha sit miettii et kaikki ois menetettyä
mieti hetki, et ootko ehtiny elää ees yhtää
onksul sydämes täyttä paikkaa ja hyvää oloo
vai, omistatko mustan sydämen onton
älä luovuta viel, sul on elämäs edessä
elettävää, älä heitä sit menemään
vaik tuntuis vaikeelta, niin pysähdy ja hengitä
tovi, kaikki voi vielä muuttua toisin

refrain

[Ei aihetta]Lauantai 17.07.2010 15:34

Taas uus päivä ja juoksee aika. Juoksee niinku audioraita.
Lokki, Jontti ja A.L.I, jos et kuule tätä radiost, niin pistä se radio kii.
Bitch, mä oon studios, samat kuviot ku ennenki...
Paitsi mun vatsa on kasvanu helvetin paljon, tai ainaki vähän.
Mutisen tääl Suomesta
, mut tulin räppäämään tähän.
Biitis soi persialainen viulu ja niinku lähi-idän tilanne, se kiehuu.
Ja vuosi 2008 oli yllättävän paska, välil vähän raskast, mut minkäs teet.
Muuta ku eteenpäin meet ja toivot et huomen ois parempi päivä.
Jos käviski niin hyvä mäihä, niin hyvä mäihä.


Askel painaa rankan lailla. Kokka pohjan kautta, mut nousee aina
Orgoniitti handuun ja kuolleesee kulmaa. Sydän aukinaisen', vaik onki julmaa
Askel painaa raakan lailla. Kokka pohjan kautta, mut nousee aina
Ne veisaa et elo on synkkää pimeää. Koulutettu uhri lampaina itkemään.


Välil vähän raskasta, kyyneleet lakanoilla. Kämpässä paskasta
Selviiks tää sukeroimalla? Transformaatio prosessi, aina yhtä tuskallinen
Välttämätön, vaik se polttaa poroks. Kukapa tääl o riivaajaisiltaa vapaa
Niinku viillot naisten käsis, joit mä tapaan. Joskus vastaan pukkaa pelkkää mustaa
Sydän aukinaisena koitan lyriikkaa rustaa. Tää on muistutus mulle, ei saarna
Elämä on niinku peili, sano Paarma. Sitä saa mitä tilaa, kutsu niitä resonoi
Rakas kampee ittes pystyyn, jos vaan voit. Koska oot huipentumatar ja sua tarvitaan
Homma haltuun rankan lailla, verkostoidutaan. Kuvio vaikee kohdata niinku privaali tuska
Kyl tää täst, on ollu tän kesän mantra.


Askel painaa rankan lailla. Kokka pohjan kautta, mut nousee aina
Orgoniitti hanskaan ja kuolleesee kulmaa. Sydän aukinaisen', vaik onki julmaa
Askel painaa raakan lailla. Kokka pohjan kautta, mut nousee aina
Hullut veisaa et elo on synkkää pimeää. Koulutettu uhri lampaina itkemään.


Tuuri huonous on hiljalleen jäätävää. Se ei ketään säästämään
Moni muukaan ei jaksa näitä kuvioita. Nyrkit taskus, vihaa vastaantulijoita
Paperil kaikki on niin chillii, vetää vaa röökii ja syleskee rinkii
Irtiottoja omasta kaalista, joka ei saa otetta hankalaa maailmaan
Kopissa Buddhan liekki palaa jälleen. Perheenjäsenillä mielialalääkkeet
Sun cipralexit, mulle litran lesti. Toivon et venys pitkiks vikat metrit, joille lekurit jo loppua lukee
Kättä lippaa, oli kunnia tuntee. Se raastaa taas, vaa minkä sille mahtaa
Täällä koittaa tallaa, vaik on raskaat saappaat.


Askel painaa raakan lailla. Koka pohjan kautta, mut nousee aina
Horgonentti lapasee ja kuolleesee kulmaa. Sydän aukinaisen', vaik onki julmaa
Askel painaa raakan lailla. Koka pohjan kautta, mut nousee aina
Ne hoilaa et elo on synkkää pimeää. Koulutettu uhri lampaina itkemään

hei miäsLauantai 17.07.2010 15:30

älä vaan itke mun perää!!

vihaan todellisuuttaLauantai 17.07.2010 15:29

....................

tekorusketusLauantai 17.07.2010 15:28

öljysin terassia:)

[Ei aihetta]Lauantai 17.07.2010 11:00

Tuuli on kääntynyt, ilma on kylmempää
yksin kuljen tätä polkua, en nää enää
sua
valuu kyyneleet poskella,
taas maailmassa hävinneitä rangaistaan
yksi miljoonasta, yksinäisestä,
milloin maailma yhden kerran tätä kestää
mutta kun elämässä on tarkoitus epäonnistuu,
siitä pieni tyttö masentuu


Peiliä katsoin, mitä siellä nään,
tuskin ymmärrät säkään kun en ymmärrä mäkään
tänään yritän mä silti eteenpäin skarpata,
väität et oon ilonen, ei siltä vaikuta,
koska mulla ei oo sua enää,
enkä usko, että sua koskaan enää nään,
mieleni on etä hyvistä ajatuksista,
joka valokuvasta sun naamas peitän ruksilla

Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen,
mietin sitä kaikkee mikä meistä taakse jäänee,
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani,
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaakin.
Luulen, että elämä on pelkkää uniikkitarinaa,
lappu seinäs 'ota lääkkeet jos masentaa'
tunteet velloo, ne mun silmäkanavani avaa,
käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa

Jos joku kertoisi mitä mä tääl vielä teen,
ottais kädestä, taluttais huomiseen,
sä siellä, mä poissa, onnellinen loppu vain tarinoissa,
niinkuin maa alta pettää on kulissit pettäneet jo,
nyt kun molemmat on näytelleet osansa voidaan riisua naamiot

Valutan silmäni, kynästä lattiaan,
murtunut sydän hakee musasta tahtia,
tunteet on sekasin, kipu haluu elää jo,
kuolema tämän kaiken kohtalo on
Jotkut lähtee aikasin, toiset jaksaa odottaa,
mul ei riitä usko, että tois parempaa huominen,
nähty tää kaikki on, tähdetkin taivaalla unohdetut on


Pakko on yrittää sut unohtaa kokonaan,
pakko yrittää, mutta onnistuuko mokoma,
en haluu olla kotona, en haluu enää elää,
haluun enkelien lailla vapaana tuol taivaal lentää,
enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa,
enkä yksinäisiä laineja rustaa, tai pukeutuu mustaan,
olla yksin illan ritari,
sydämeni särkyneen mä peitän mustaan viittaani

Katson, katos nään kasvot kalpenevat,
viikate heiluu, kuittaa meidän kaikki velat,
on maassa, se tapahtuu taas mulle,
kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne,
mä uhrasin kaiken, katso mitä teen,
tää johti masennukseen,
elämäni ilon multa veit,
mä en jaksa enää, alan ottaa enkeleitä kii,
kiitos anteeks näkemiin


Kumpa vaan pois pääsisin täältä,
sydän sielu on pelkkää jäätä,
mä en halua tuntea mitään,
silti kuorma kasvaa taas lisää,
en oo syytön enkä yksin syyllinen,
en vaa haluu niitä hetkii uudelleen elää,
ne toistuu päässä niinkuin kaiku, ne ei lähde pois


Viimeistä kertaa katson sun kuvaasi,
heijastuu peilistä minun oma kuvani,
kyyneleet on kuivunut, peittää veri lattian,
kuulen sydämeni kuinka hidastaa se tahtiaan,
aukenee ovet pääsee kirkas valo sisälle,
valkoisia hahmoja kädestä mua pitää ne,
katos kipu ranteesta, sydän palas rytmiinsä,
elämän tarkotus koittaa jaksaa yrittää.


Nyt kun katson peiliin ei kerro mulle kuvastin,
et kuka on mun mies kuka rakkautensa lupasi
mun kanssa jakaa aina, mut lupauksesi hukkasit,
siks mun mielestäni alkaa katoamaan sun kuvasi,
mut rakkaus rinnastani ei tuu häviämään koskaan,
nostan katseen ylöspäin ja toivon, että kohdataan,
toivon, että oisit täällä siksi halaan ilmaa,
mä tarvitsen sua, koska nyt on sydän palasina


sä lähdet se sattuu miten häviskään kaikki mitä oltii luvattu,
näin se menee näin ne kyyneleet vähenee ja sun kuvas hälvenee,
en mä voi alkaa hyvästei jättämään, muuta arkkuun peittämään,
viimeks lähti vaari, ei se ole mun vuoro.
(ei se ole mun vuoro, ei se ole mun vuoro)


en saa meistä edes muistoo mukaan,
sinne mistä palaa ei kukaan,
sä tuut takaisin jos se on tärkeää,
jos et, etpähän voi satuttaa enempää.

Sydän palasina, maassa rikkinäisenä,
kyllä se viel korjataan jonain päivänä,
palat on sulla kokoo mut ja pelaa,
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan.

[Ei aihetta]Lauantai 17.07.2010 10:35

en pysy elämän menossa, temmossa, lennossa
siepparii ruispellossa mä luen levossa
ei syytä olla peloissaan, sillon ku ollaan elossa
maailma sekasin ja viisarit vaan pyörii kellossa
ihmiset sittaa omassa, hennossa, kehdossa
jos saa blossaa, on se tänään semmosta
mut edelleen, edelleen, edelleen pitää kestää
vedellä, vedellä, vedellä sun silmäs pestään


Mechelininkadult käännyin kauniiseen puistoon
nousin ylös taloon ja siellä niin monta muistoo
kättelin mun frendii, kysyin siltä mitä kuuluu
lääkkeet väsyttää, ja pistää lisää niitä suuhun
mennään röökille ja hoitaja siellä meitä kyttää
verkkoaita estää ettei kukaan partsilt hyppää
kaverini hiljanen ja kasvoistansa kalpee
mielisairaala mesta missä todellisuus halkee


I don't make a sound..

hei c k (eieiei ei ei ei)
ilmeistä siistei (eieiei ei ei ei)
joten minne sulla hoppu, minne te juoksette
koska tulee loppu ja minkä vuoks kuolette
ulos vaa, Babylonis on kaikki kunnossa
kaikki jälki-istunnossa istutaan
tunnossa, unhossa, sullossa

Asa sisäl pullossa
runossa voidaan yhes päättää mitä tulossa
ajatuksii aikamoisii, miten oisi toisin
sosiaalisoisin, sielullesi sillon rauhan soisin
demokratisoisin, parempaan huomiseen uskoisin
valvoisin koska pimeän jälkeen koittaa valoisin
miten paremmin sanoisin, jos minä sinä oisin
ruokaa varastoisin, ehkä jopa Jumalaa palvoisin
parempaa toivoisin, sen käsi sydämel vannoisin
jos voisin, jos minä sinun stereoissa soisin

I don't make a sound..

[Ei aihetta]Lauantai 17.07.2010 10:22

Ei, en tahdo tulla kotiin
En voi, vaikka tahtoisin
Oon yksin mieluummin, kuin palaan sinne helvettiin
Vain ajatuksissani pääsen irroittautumaan
Ilman sitä vapautta tuhoisit mut kokonaan
Kokonaan


refrain:
Kuka sinä olet minulle kertomaan
Mitä saisin tehdä ja mitä en?
Kahleesi kuristaa
Kuka minä olen sinulle vastaamaan
Kun oma elämäs on pelkkää harhaa?
Valheesi satuttaa
Sun on pakko irroittaa


Ei, en puhu kellekään
Paitsi ehkä itselleni
Koska tahdon ymmärtää
Miks vain tahdot selittää, että kaikki on taas hyvin
Vaikka kuulen äänestäs, ettet tajuu vieläkään?
Et vieläkään


refrain

Kuka sinä olet minulle kertomaan
Mitä saisin tehdä ja mitä en?
Kahleesi kuristaa
Kuka minä olen sinulle vastaamaan
Kun oma elämäs on pelkkää harhaa?
Valheesi satuttaa
Sun on pakko irroittaa


Kuka sinä olet minulle kertomaan
Mitä saisin tehdä ja mitä en?
Kahleesi kuristaa
Kuka minä olen sinulle vastaamaan
Kun oma elämäs on pelkkää harhaa?
Valheesi satuttaa
Sun on pakko... Pakko irroittaa

[Ei aihetta]Lauantai 17.07.2010 10:18

Tyhjä, reikäinen sielu ja tahto liikkua puuttuu
Voimia ei ole enää, ei toivoa että tää muuttuu
Onnen pohjaton nielu, ei tahdo tuntea nälkää
Jos menettä uskonsa hyvään, mitä jää?
Meillä ei ole enempää


Itse liekkini sytytin, se paloi eilen paremmin
Ja hämärässä haaveet varjoja vain kasvattaa


Tervetuloa onnellisten toivottomuuteen
Minä annoin kaiken, se riitä ei

Jeesus hei, kai mullekin jää edes jotain pysyvää?
Nyt kun tuhka peittää raunion, niin missä rakkaus on?

Muille valkeus loistaa
Kuu peittyi pilvien lonkaan
Yö toisensa jälkeen oot poissa
minun valoni - jos sinua onkaan
Olen saanut väryyttä maistaa
Sydän muistijälkiä kantaa
eikä pettyneen viimeinen kyynel
voi hukuttaa niistä yhtään ainoaa

Minä seinät sytytin
ne paloi jäätä kylmemmin
Ja tämä katkeruus
on muurattu siihen mikä jäi


Pysähdyin viimeinkin
en nähnyt vihaa aiemmin
Se kauan mua kahlinnut on
Olen vankilassani


Viha poltti rakkauden
se piti arven jokaisen
Ja ilman rakkautta
onnemme tyhjäksi jää


Tervetuloa onnellisten alkuun uudelleen
Täm katkeruus jo riittää hei

sen Jeesus vei
Hän aukaisee silmät sovinnon
Ja siinä rakkaus on
Siinä rakkaus on
Siinä rakkaus on