IRC-Galleria

Tiedäthän,
miten kylmiä yöt ovat.
Tiedäthän,
miten ne varastavat hymyn kasvoilta.
Tiedäthän,
miten veri heijastuu varjoista.

Ja kuitenkin yöhön tottuu,
sen kalpea kuu alkaa olla ainut valo,
jonka haluaa nähdä,
sen jäätävä henkäys,
on ainut minkä haluaa ihollaan tuntea,
sen varjoista tulee sisaria.

Ja sinä tulit luokseni yön pimeyteen,
vain kertoaksesi aamun saapuvan.

Ja mitä minä tein?

Minä juoksin takaisin varjoihin,
vain piiloutuakseni katseeltasi,
sillä se tuntui liian todelliselta.

Sinä seurasit minua.

Halusit näyttää minulle tien valoon.
Vaikka minä suljin silmäni etten näkisi mitään.

Anteeksi.

Tiedän sen nyt.
Olen tarpeeksi vahva ottamaan uuden aamun vastaan.
Olen tarpeeksi vahva kestämään sen kylmyyden.
Minulla on sinut.