IRC-Galleria

Pakko todeta et sydän hyppäs kurkkuun eilen ku oltiin Lindan kanssa Yamilla kahvilla. Ensin kisu loikki kaikkien nilkkoihin ja pelotteli itteään sen 30 kertaa isomman koiran loikkaamaan tasatassua sohvalle, yritti tappaa parvekkeen maton ja tuli taas vaanimaan varpaita. Kaks sekuntia myöhemmin kissaa ei ollut missään. Kaik etti eri suunnista, mä tutkin parvekkeen kun kuulin naukaisun. Kurkkasin kaiteen yli ja siellä kolme kerrosta alempana nurmikollahan toinen pyöri pallo hukassa, naukui ja yritti kiivetä seinää pitkin ylös huonolla menestyksellä.
Ihan ensin näytti et selvittiin pelkällä säikähdyksellä, mutta paria tuntia myöhemmin Linda liikkui niin hissuksiin että totesin et nyt ei ihmetellä vaan lähetään lääkäriin, vaikka ei mitään tarkkailtavia oireita kuten nenäverenvuotoa tai hengitysvaikeuksia ilmennytkä. Neiti oli liki kolme tuntia tutkittavana ja tarkkailussa, sai kipulääkkeen ja antibiootteja ja pääsi kotio. Pakko myöntää että itkin onnesta ajaessani reipastunut vauva sylissä kotiin.
Lindahan on vasta 7-viikkoinen, joten pitäisi parantua suhteellisen nopeasti, vaikka varmaan olo onkin kuin kolarin jäljiltä, ainakin lääkärisetä sanoi että moottoripyöräilijöillä etenkin samanlaiset vammat on suhteellisen tavallisia. Mutta kunhan saa nukkua rauhassa niin se jaksaa kyllä riehua kuten normaalisti, kiipeili silloinkin kun ei ollut vielä saanut lääkitystä ja alkoi shokin jäljiltä tunto palautua. Elikkäs sitkeä sissi ja pahin on ohi, edessä vielä monta vuotta... =)