IRC-Galleria

maa, peittyi yöllä valkeaan,

enkä unta saa
vaikka ensi kertaa,
en huolta jaksa siitä kantaa

rakastatko mua sä
paljonkaan.
Et mua huomaa,
jos en pidä ääntä itsestäin,

olen kuin ilmaa,
mitä jos se loppuu
yllättäin,
ja mä mietin, vaikket mua sä
huomaa
niin kumpaa meistä ei ole
olemassakaan

silmissäs vain on kylmät
kyyneleet,
näen sun syväjäätyneen,
ei tunto palaa,
pääsen uniis salaa ja katoan
jälleen
takavasemmalle
tunnet sen, olit joskus
oikea ihminen
jää vain kylmät kyyneleet

maa peittyi yöllä valkeaan
kehoas rakastella saan
mutta missä sinä oletkaan
ja siihen pian kaadutaan
jos et pysty rakastamaan
itseäsi ollenkaan

kadotit kaiken mikä oli
pyhää
vanhoilla säädöillä päivästä
päivään mennään
maa peittyy valkeaan yksin
oon kahdestaan
mutta mulla sentään vielä
virtaa oikeat ja kuumat
kyyneleet

silmissäs vain on kylmät
kyyneleet
poskilles tiivistyneet
ei niissä suolaa ole ei ne
kirvele ei ne vapaasti
juokse
sä laitat kahvin tippumaan
vaikka näet tavaroitani
pakkaan
on mulla kuumat kyyneleet