Syvällä alhaalla maan uumenissa.
Ei tilaa vie sielläkään paljon,hän niin pieni on,olen onneton.
Kaunis kivi kaiverrettu,kukat istutettu.
Tahtoisin niin kauheasti halata ja pyytää hänen palata.
Hän pitkälle matkalle läks,iäks.
Hänen rauha on nyt ja mulla suru syttynyt.†
Nukut siinä vieressäni niin viattoman näköisenä
vaikka juuri äsken revit ikkunaverhoni,
kakkisit sänkyyni,
söit kukkani,
pudotit kahvikuppini lattialle
kaikesta huolimatta kuiskaan korvaasi -rakastan sinua
ja sinä vastaat –miu!†
Tänään
on enkelten päivä
tuuli
lennättää lehtiä
tiedän
olet siellä jossain
mistä tuulet tulevat
olet
tässä ihan lähellä
olet valoa ja voimaa
Nelli
lähdit liian varhain
enkä koskaan lakkaa
kysymästä miksi
kai joskus
vain täytyy lähteä
On taas
kuudes lokakuuta
ja minun on kylmä
käyn läpi suruajan
yhä uudestaan
sumuajan
josta muistan
vain outoja palasia
ja niin selvästi
ne tunnelmat
vielä nyt
Lehdet lentävät
kuin silloin
jalkani eivät kanna
en tänään
pysty kohtaamaan merta
en ehkä kuuntelemaan
meidän lauluja
mutta kynttilän sytytän
olet aina
se paras ystävä
ja juuri nyt
kaipaan sinua
ehkä enemmän kuin koskaan†
Rakastan sua nyt aina ja ikuisesti. sun ei tarvii enään kärsiä yhtään.. :( tää oli sulle paras vaihtoehto.. äiti ajatteli kulta sun parasta.. <3 anna mulle anteeks<3