kaikki meni hyvin, aada melko nopeesti toipu nukutuksesta ja päästiin lähtemään kotiin.
vissiin alko syömättömyys viemään mehuja tytöltä, ku iltapäivällä kipulääkkeen oton jälkeen tyyppi rupes käveleen päin seiniä ja kaikkea. mä nauroin ihan kauheesti ku se meni mutkille ja putoili penkiltä :DD
sain sen syömään mustikkasoppaa keittiöön pöydän ääreen ni ei mene kauaa ku se seisoo mun vieressä ku (yllättäen) näätäilin koneella.
"äiti sitä lääkettä pitää saaha huomennaki, ei satu yhtään kurkkuun, kaikki on ihan jeeeeeees!!"
peukku pystyssä, huojuu ku palmu ja puhuu hiukan takeltaen. ei voi mitään, mä repesin.