IRC-Galleria

....Tiistai 27.11.2007 02:23

Läheisyys tarkoittaa sitä,
että annamme toisen
ihmisen tulla niin
lähelle, että hän saa
nähdä sisäisen minämme.
Läheisyys on toiselle
ihmiselle sen näyttämistä
mitä olemme syvällä
sisimmässämme.
Sisimmän paljastaminen on
pulmallista, koska syvällä
sisimmässämme tunnemme
olevamme jollakin tavoin
puutteellisia, arvottomia
ja ei-rakastettavia. Tämä
asenne on
puolustusmekanismi jonka
mielemme loi auttaakseen
meitä selviämään elämässä.
Se perustuu tunteisiin
jotka kertovat että olemme
hävettäviä, vajavaisia,
arvottomia ja
rakkaudettomia.
Puolustusmekanismimme
yrittää suojella meitä
ettemme tulisi torjutuksi,
hylätyksi ja petetyksi
arvottoman ja hävettävän
olemuksemme takia.
Pelkäämme läheisyyttä
koska meitä haavoitettiin
ja särjettiin - tunsimme
itsemme torjutuiksi ja
hylätyiksi - ja sitten
kasvoimme tunteellisesti
epärehellisissä
olosuhteissa ilman
ohjausta paranemiseen ja
ilman terveitä
roolimalleja jotka
olisivat näyttäneet meille
miten häpeä ja pelko
voidaan voittaa. Haavamme
saivat meidät ajattelemaan
että meissä itsessämme oli
jotakin vialla -
valheellinen häpeä - ja
väärät roolimallimme
opettivat meitä vain
pitämään yllä julkisivua
ja kätkemään
hävettävyytemme muilta.
Tämä on haavoittumista
moneen kertaan. Ensin
meitä haavoitettiin -
sitten käyttämämme
puolustusmekanismi sai
meidät haavoittamaan itse
itseämme. Olemme kokeneet
sydämiemme murtuvan,
toivomme ja unelmiemme
katoavan, yhä uudelleen ja
uudelleen. Me hylkäsimme
ja petimme, ja asetimme
itsemme hylättäviksi ja
petettäviksi, yhä
uudelleen ja uudelleen…
Niin kauan kuin reagoimme
alitajuisesti
tunnemaailmamme ja
ajattelumme haavoihin,
toistamme samoja kuvioita
elämässämme. Yritämme
lähestyä ihmisiä jotka
eivät kykene läheisyyteen.
Asetamme itsemme yhä
uudelleen hylättäväksi,
petettäväksi ja
torjuttavaksi. Etsimme
rakkautta ja läheisyyttä
tutuista kuvioista
jollaisissa kasvoimme,
mutta joissa sitä ei
ollut. Onko mikään ihme
että pelkäämme
läheisyyttä?
Me emme kaipaa korjausta.
Me emme ole rikki.
Ainoastaan meidän
minäkuvamme, meidän
käsityksemme itsestämme,
rikottiin, murrettiin ja
särjettiin palasiksi, ei
meitä Itseämme. Me emme
ole viallisia. Juuri sitä
väärä häpeä on - sen
luulemista että me olemme
rikki, sen uskomista että
meissä on jotakin
perustavaa laatua olevaa
vikaa.
Suhteessamme omaan itsemme
- ja siksi myös
suhteessamme kaikkiin
muihin ihmisiin ja elämään
- on luja uskomus että
kuolemme jos paljastamme
itsemme muille, koska
silloin he näkisivät
meidän hävettävän
olemuksemme. Syvällä
sisällämme tunnemme
(harvoina selväjärkisyyden
hetkinä), että jos
antaisimme muiden nähdä
millaisia todella olemme,
he juoksisivat kauhuissaan
pakoon sitä vääristynyttä,
kammottavaa ja hävettävää
olentoa joka olemme.
Elämämme on ollut pitkälti
sen tunneperäisen
puolustusmekanismin
sanelemaa jonka tarkoitus
on salata se että olemme
viallisia. Käytämme
ulkoisia asioita

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.