IRC-Galleria

Hauki ei ole kala
vaan lintu-niminen hauki.
Leukava tyyppi
joka uskoo lentävänsä
jonakin päivänä.

Jää petti jalkojeni alla
pudotti maan tasalle.
Opetti tuntemaan.

Kauneus maailmassamme on katoavaista,
sinun hymysi vain ajanhukkaa.

Katkerana tallon piposi saappaisiini.

Huono häviäjä, sen myönnän...

Mutta mitään en tehnyt turhaan.

Ei tullut lunta tänä vuonna.
Ei suloista unohdusta
puuterina arpiselle maisemalle.

Sinä olet jäänyt minuun
kuin tämä harmaa masema.
Raakana, ohittamattomana.

Joka aamu minä muistan
miksi sieluni elää kesästä.
Ja kuitenkin tämä pimeys
koskettaa minua kipeän ihanasti.

Ei minun pitäisi rakastaa
ei sinua eikä tätä pimeyttä.

kertokaa mulle...

I can't believe I got to kiss those lips and I am still alive.

"little less converstation and little more action please..." -Elvis
biisi pyörii päässä. xD aaaggghhhh! ottakaa se pois!

Olipa kerran Ilo. Ilo oli hauska ja sai ihmiset hyvälle tuulelle. Ilo sai ihmiset luottamaan itseensä ja sai heidät lähetymään toisiaan. Ilon lähellä tuntui siltä, että kaikki oli hyvin ja kunnossa. Mutta Ilolla oli ystävä, jonka nimi oli Pelko. Pelko oli kovin erilainen kuin Ilo. Pelko oli vielä nuori ja kokematon ja sai ihmiset epäluuloisiksi ja uskomaan jopa sellaisiin asioihin, joita ei edes ollut olemassa. Asioihin, jotka saivat valvomaan öisin. Asioihin, jotka saivat ihmiset etääntymään toisistaan ja asioihin, jotka saivat tarkistamaan sängynalustan ja vaatekaapin ennen nukkumaan menoa.

Ilo ei kuitenkaan ollut huolissaan Pelon touhuista, sillä Pelkoa seurasi aina Rohkeus. Rohkeus sai ihmiset taas luottamaan itseensä, ja tarttumaan hetkeen aina, kun siihen oli tilaisuus. Rohkeus sai ihmiset tekemään asioita, joita he eivät edes tienneet pystyvänsä tekemään. Pelko oli aina hiukan kateellinen Rohkeudelle, vaikkei sitä itse koskaan myöntänytkään.

Kerran Pelko teki jotain mitä sen ei olisi pitänyt. Se houkutteli Rohkeuden pimeään ja syrjäisään kellariin, ja lukitsi sen sinne. Rohkeus rukoili Pelkoa päästämään tämän pois, mutta Pelko vain nauroi ja lähti takaisin Ilon luo, ja alkoi taas normaaliin tapaansa pelotella ihmisiä tarinoillaan ja tempuillaan. Ilo oli huolissaan Rohkeudesta, missä tämä oli, vaikka Pelko teki taas temppujaan?

Ilo yritti toimittaa Rohkeuden virkaa, mutta eihän siitä mitään tullut, sillä kuka voisi iloita siitä että pelkää korkeita- tai ahtaita paikkoja. Kuka voisi iloita siitä, että pelkää rakkaimpiensa menettämistä? Ilo päätti etsiä Rohkeuden, ja pitkään etsittyään löysi tämän teljettynä hylätyn talon kellariin kaukana asutuksesta ja ihmisistä. Palattuaan Ilo ja Rohkeus huomasivat Pelon jo riehuvan liiaksikin ihmisten mielissä. Rohkeudella meni kauan aikaa saada asiat taas tolalleen. Mutta samalla Pelko ymmärsi, että jos Rohkeus ei palauttaisi ihmisten itseluottamusta, ei Pelolle jäisi enää mitään tehtävää. Oikeastaan, tarkemmin ajateltuaan Pelkon mielestä sitä ei edes kaivattu missään. Se oli turha, ja syrjitty, mutta silti se oli aina jaksanut pelotella ihmisiä ja täyttää heidän päänsä turhuuksilla. Ei sitä tarvittu, se oli epätoivottu vieras ja taakka, missä ikinä olikin. Ja nyt, ensimmäistä kertaa sitä suretti.

Sitten Ilo tarttui Pelon olkapäähän ja selitti tälle, ettei se ollut lainkaan turha tai epätoivottu.
Se näytti Pelolle miehen, joka oli jäänyt lähes täysin Pelolta huomaamatta, ja luuli pystyvänsä mihin vain. Mies kiipesi korkealle kukkulalle, jolla oli ulkoneva kieleke ja sen alla avautui meri, ja aallot iskeytyivät kovaan karikkoon aivan kielekkeen alapuolella. Hän näytti aivan siltä kuin aikoisi hypätä, sillä tämä ei pelännyt mitään. Pelko vallan hätääntyi. Entä jos tämä loukkaisi itsensä? Ilo sanoi että Pelon tehtävänä oli tehdä mitä se parhaiten taisi, mutta tällä kertaa käyttää se hyvään tarkoitukseen. Pelko riensi miehen luo ja täytti tämän pään epäilyksellä. Jospa tämä ei ollutkaan niin hyvä idea? Jospa minä osunkin kallioihin, ja murskaannun?
Lopuksi Pelko oli saanut miehen tulemaan järkiinsä ja mies perääntyi kielekkeeltä ja meni kotiin miettien mitä ihmettä ajattelikaan.

Pelko tuli Ilon luokse hyppelehtien. Se oli onnistunut pelastamaan ihmishengen, ensimmäistä kertaa elämässään. Ilo iloitsi Pelon puolesta ja tunsi pientä ylpeyttä Pelon kaitsijana. Ilo selitti vielä Pelolle, että hyvin monet ajattelevat, että jos Pelkoa ei olisi, kaikki olisi paremmin. Mutta entä jos ihmiset eivät pelkäisi mitään? Kävisi niinkuin tuolle miehelle meinasi käydä. Ja entä joskus, jos Rohkeus ei aina seurasikaan Pelkoa? Kukaan ei uskaltaisi tarttua hetkeen, tai voittaa pelkojaan. Jos Iloa ei olisi, olisi vain Suru. Suru hukuttaisi kaikki Epätoivoon ja Epätoivo lopulta aiheuttaisi kaaoksen. Entä Rakkaus? Ilo, Pelko tai Rohkeus eivät olleet koskaan nähneet rakkautta, mutta olivat kuulleet siitä paljon. Rakkaudella oli taipumus saada ihmiset yhteen, ja saavuttamaan sellasita onnea, jota Ilokaan ei saanut aikaan. Entä Uteliaisuus joka saa ihmiset etsimään itseään ja toisiaan ja olemaan innokkaita uusista asioista.

Kaikki tarvitsevat- ja täydentävät toisiaan, sillä niin maailma toimii.

Piru kerran pukin hurmasi
Mieltyi punanuttuun ja hehkuvaan lämpöön
Kolkkasi pukin ja vaatteet vaihtoi

Sorkat omasta takaa ja saattoi porot teurastaa
Pistää lihoiksi ja uuniin syötäväksi
Toi paistiksi joulupöytään

Istui rekeen ja jalakset iskivät tulta ja kipinöitä
Säkki täynnä lahjapaperia
Paperissa tuhoa ja tarvikkeita, krääsää ja silppua

Laskeutui piru katolle ja piippuun syöksyi
Perinteitä kunnioitti ja säkki olalla
Takassa tuli ja jäi jumiin piru ja säkki vyön alle

Suuttui, puhalsi puhkui ja tuli ulos takasta
Jäi hanko kotiin, otti takan vierestä puille tarkoitetun
Iski sillä sukat palamaan huitaisi kynttilöitä

Enkelkuoro lepatti kuusen yllä ja kynttilöiden ja joulupöydän
Saatana sarjatulta ampui leikkititankilla
Enkelkuoro korisi ja jo toistamiseen kuoli reiät päässä siivet rikki

Syöksykierteessä savuvana perässä tippuivat enkelit
Ei laula enää kerubiääni, ei helky harppu kun on kaulan ympärillä
Hykerteli Piru ja taskujaan kaivoi, lähestyi pöytää

Kinkkuun salmonella, laatikoista ripuli ankara ja matoja kaloissa
Käytti kotikaljan, terästi viinalla lasten mehun, punaviinistä teki pontikkaa
Sekoitti sokeria sokerittomaan jälkiruokaan, sekoitti allergiaruoat

Piru otti huomioon kaiken, tylsytti veitset, väänsi haarukat
Naarmutti lautaset ja jätti sormenjälkiä laseihin
Piilotti kristallit ja hopeat, vaihtoi tilalle muovia ja alumiinia

Viritti ansan kuusenkynttilöihin, 240 volttia vesselille kun päälle kytkee
Isän lahjaan ketunraudat piilotti, siskolle tappajanukke manattu
Äiti sai lahjan värisevän, liimalla silatun ja duracell paristot

Ristit käänsi, tähdestä viisisakaraisen väänsi, kärjelleen käänsi
Vieraiden kutsukortteihin kirjoitti hävyttömyyksiä perheen nimissä
Ja hyvää joulua toivotti ja uudeksi vuodeksi yllätyksen järjesti

Haurastutti telineet, raketteihin vaihtoi ydinkärjet
Pommeista teki suutareita, laittoi langat liian nopeasti palamaan ja kytemään
Panosti lopulta koko kulmakunnan, vuosi vaihtuu ja kaupunki ilmaan haihtuu

Piru mietti, hyvä diili

On se niin merkillinen tämä suomen kieli. Mieti nyt niitä ulkomaalaisparkoja jotka joutuvat tätä Pirun luomaa kieltä opettelemaan.
Otetaan nyt esimerkiksi kaksi sanaa - mitä tahansa! Vaikkapa:

*TALO JALOILLE

sitten tehdään niistä synonyymit:

*TUPA KOIVILLE

liitetään ne toisiinsa:

*TUPAKOIVILLE

sitten laitetaan ne täysin palasiksi:

*TUPA KOI VILLE

ja ne voi liittää taas kahdeksi sanaksi:

*TUPAKOI VILLE (ja siitä käskymuoto jos laittaa huutomerkin (!) perään)

niiden paikkoja voi vaihtaa:

*VILLE TUPAKOI (aiai Ville. koitapas lopettaa)

ja jos niiden väliin laittaa väliviivan (-) merkitys muuttuu täysin:

*VILLE - TUPAKOI (tiedättekö, sellainen koi, joka roikkuu tuvassa, ja jonka nimi on Ville :D)

Siis täysin holtitonta! En yhtään ihmettele jos menee hermo. Sitten kun otetaan huomioon vielä tämä sanajärjestys!

Ville tupakoi vessassa.
Ville vessassa tupakoi.
Tupakoi Ville vessassa.
Tupakoi vessassa Ville.
Vessassa tupakoi Ville.
Vessassa Ville tupakoi.

SIIS TÄH?!
joo okei. ehkä mä mietiskelen liikaa aamusin.
mutta se on hauskaa, kun on vähän väsynyt :DD
On kuitenkin hassua että me suomalaiset pidämme näitä juttuja lähes itsestäänselvyyksinä.
Kuten eräs tuttavani (ulkomaalainen) kyselikin sanasta "monimutkainen". Siis ihan yksinkertainen sana. Tuttavaani vain mietitytti:
"Kun on joki, jossa on monta mutkaa, niin miksi se sitten ei ole 'monimutkainen'??"
Niin. Sitä saammekin miettiä. :D

Olet ulospäin suuntautunut, ja ystävällinen. Haluat tehdä parhaasi ihmissuhteissa, ja toisinaan toisten odotusten täyttämisen tarve muodostuu sinulle ongelmaksi. Sinulla on ihanteita, ja tunnet lojaalisuutta työnantajaasi ja perhettäsi kohtaan. Saatat luoda ihanteestasi itsellesi jopa epätodellisen mielikuvan. Haluaisit myös toisten suhtautuvan sinuun samoin. Tilanteet, joissa ei ole tarkkaa järjestystä, tuntuvat mielestäsi kaoottisilta. Tarvittaessa ohjaat asioita oikeaan suuntaan, mutta et vaadi päätösvaltaa yksin itsellesi. Ihmistyypilläsi on taipumus olla hieman liian kova itselleen, varsinkin jos oma suoriutuminen ei vastaakaan odotuksia. Kerrot muille avoimesti päämääristäsi, mutta johtotehtävissä saatat vaatia toisiakin toimimaan juuri sinun tavallasi. Kaltaisesi ihmiset saattavat helposti suuttua, varsinkin jos kokevat itse olevansa oikeassa ja toisten väärässä. Joudutkin tämän takia hillitsemään tunteitasi ja katsomaan asioita faktoina ottaaksesi etäisyyttä. Halusi auttaa toisia on niin voimakas, että saatat huomata tekeväsi paljonkin tarpeetonta työtä toisten puolesta. Varsinkin, jos tällaista ei arvostetakaan, turhaudut helposti. Sinun on vaikea sanoa ei, ja jos et pidä huolta elämästäsi, saattaa burn-out olla väijymässä sinua. Sovellut parhaiten ammatteihin, joissa voit puhua ihmisten kanssa kasvotusten. Valmentaja, myyntitykki, haastattelija, näyttelijä ovat sopivat ammatit. Jos joudut työssäsi hoitamaan matematiikkaa tai talousasioita, olet jatkuvasti poissa rytmistä. Olet lahjakas organisoimaan, motivoimaan, johtamaan ja opettamaan ihmisiä. Mutta älä ota näitä lahjojasi itsestäänselvyyksinä. Rakenna työsi puhetaitosi, empatian ja harmonian perustalle, niin olet onnellisimmillasi.