IRC-Galleria

Olit iloni
olit valoni.
Nyt pitkästä aikaa
muistan sen.

Se sattuu,
miten paljon muistankaan.
Miten saatoin jäädä
kaipaamaan?

Nyt se tuskallisin muisto
onkin samalla se paras.
Mutta en halua enää muistaa
kun vieläkin,
tahtomattanikin,

kuulen äänesi ja
taas kerran
itken kyyneleen vuoksesi.

Näin taas unta
valkeaa lunta
leijui taivaalta
peitti maan.

Siinä seisoin
kuulin narsketta lumen,
alla kenkien taakani
antoi periksi.

Sitten kädet
käsivarsiini tarttui.
Lujaa, mutta ei
satuttaakseen.

Kuiskauksen kuulin,
hellän,
aistit herkistävän:
"Mitä sie ajattelet?"

Minut käänsi ympäri,
heitti aivan.
Mutta ei ketään siellä,
vain minä yksin
lumisateessa.

Missä sydämeni on?

Siellä missä on
mitali, musiikki, taide?
Vai
historia, menneisyys, maine?

Missä sydämeni on?
Aika näyttää.

- Hei! Kuunnelkaa! Jätskiauto!
- Ei se ole jätskiauto, vaan maailmanlopun ääni, joka kuulostaa erehdyttävästi jätskiautolta. xD

---

- Säkin saat jos haluut.
- Mitä?!
- No lettuja. Mitä luulit? No okei, voit sä vatkatakin.

---

- Miks muumit ei pasko?
- Muumit on evoloitunu marjoista, siks niillä ei oo aineenvaihduntaa ja ne on niin pyöreitä.

---

- *muminaa*
- Mitä?! Norsukeiton ohje?? Ota yksi norsu, kuori....
- *repeilyä* xD
- Siis hernekeiton ohje!

---

Jonna: Sun pitää päivittää mut välillä että mä osaan pitää mun koneestani huolta!!

Hans: Jonna, sun käyttöjärjestemä on buginen, eikä kauheen käyttäjäystävällinen,
ja jostain syystä mä en ole saanut pääkäyttäjän oikeuksia. >:/

Ohhoh. xP
Mites mie nyt tällälailla. :o

Puolet minusta
tahtoo pitää kiinni.
Toinen puoli
tahtoo päästää irti.

Mutta molemmat puolet
ovat vihaisia itselleen.

Hiljaa
ihan hiljaa
älä sano sanaakaan,
ettet katoa,
sanojesi mukana.

Niin viisas,
tarkkanäköinen.

Ajattelee enemmän
kuin miltä
näyttää.

Silti jokin rinnassani
saa minut vihaamaan.
Miksi sinulla pitää
olla oma elämä?

Itkussani sanaton
anteeksipyyntö ja
kiitos.

Nyt pyydänkin vain...

saisinko ostaa
matkalipun
ajatuksiisi?

Näen jo unta
lennän siivillä.
Puoliksi unessa,
puoliksi hereillä.

Lasken jo lampaita,
puoliavonaisten luomieni takaa.
Ehkä jo kohta
saan niitä ajaa...