Siksi minä olin kuningas . Siksi minä olin Jumala. Olin suurempi kuin Jumala. Olin syrjäyttynyt kaiken muun että saisin olla omissa ylpeyksissäni. MINÄ olin valta. Kunnes syrjäytin itseni. Minulle raha ja valta oli suurempaa ja lähellä sydäntäni kuin oikeat ystävät. Valkoisissa kaavuissa, valkoisissa siivissä ja kultaisissa loistossa. Minä taas mustissa vaatteissa , valtikkana viikate ja istuimeni oli kullassa ja veressä. Minulla oli vain nahkaiset pimeyden siivet ja sarvet. He olivat kuolleet jotka olivat vastustaneet minua. Elämäni oma kuningas , elämäni oma tuho. Yrititte saada minut kuuntelemaan mutta mitä siinä kävi?
"Muut neuvovat luopumaan unelmista, ystävät toteuttavat niitä kanssani."
Mutta minä toteutin oman unelmani yksin ja se musertui suoraan jalkojeni alla kuin kuollut unelma , samalla maa petti myös valtikkani , kruununi ja valtani hävisi kuin tuhka tuuleen. Minä putosin ja te katsoitte pettyneinä, pidättelitte kyyneliä kunnes tajusin sillä hetkellä
"Edes yksinäisyys ei tule yksin."
En ollut yksin siellä pimeässä paikassa minne putosin, siellä oli muitakin jotka eivät kuunnelleet ystäviään. Samanlaisia hylkiöitä kuin minä. Hymyilin , tiesin että tämäkin oli unta . Mutta silti halusin jäädä sinne, ehkä kuulunkin tänne. Loin helvetin kun minut karkotettiin taivaasta.