IRC-Galleria

1.
Vaikeet ajat takana, mut edessäkin/
Vaik varma itestäni! Nään monet edelläni/
Siks muuraudun neljän seinän sisään/
Kaipa haluun vaan, et toiset must pitää/

Mut niinku aina! Kaikki vaan suuttuu mulle/
Ja haukutte mua! Vaikkette mua ees tunne/
Oon näkökulmani uhri! Tekemäl itteni tunnetuksi/
Vaik sitä ennen halusin, niin en itteeni enää tuntis/

Jos olisin sillo kohdannu nykysen minäni/
Sillon kyl tietäsin! Etten siit enään pitäsi/
Nytkin mielummin! Olisin hiljaa kotona itkemässä/
Kun en oo enää niin sitkee tässä elämässä/

Kokoajan mieli kulkee ylä ja alamäkee/
Kokoajan vaan helpommin ja helpommin sen näkee/
Miten ajatukset heittää ilosta suruun/
Enkä enää pysty ees mistää siittä puhuu/

K.
Ei kuunnella mua! Ei välitetä mun terveyden tilasta/
Ei oikeestaan ees enää kiinnosta poistuu pihasta/
Ei oikeestaan ees enää kiinnosta nauraa ilosta/

Hieno vaan päästä tällee himaan ja silleen. Sit kaunis alotus tähän autioon taloon. Eka ei oo avaimii
-.-' No ei siin sit mitään hakee avaimet kavereilta ja tälleen. Noh mitäs sit voi odottaa kun sinne astuu. Kyllä juuri niin talossa juoksee pölypalloja huoneen läpi. Ei oikeen innostas rankan viikon jälkeen viel sit siivota! Noh ei sitten jätetään se siihen kävellään lempi paikkaani (Jääkaapille)
Avaan kaapin oven ja huh! Kaunis tuoksu tai jotain! Siel sitten paljon pahaks mennyttä ruokaa heittää vihreen pöly pilvensä mua naamaan. No ei innostanu sitten rankkaa pois kaapista pilaantuneita ruokii! Kävelin sitten eteenpäin ja olin menossa sohvalla jolloin huomasin että sohva ei ollu kauheen puhas :S No ei siinä mitään tai silleen. Päätin sit luovuttaa ja jättää jopa matkalaukut purkamati. Menin sitten vaan suoraan koneelle.

Täällä siis dataan viel hetken ja koht lähen kaverille kun ei tätä taloo kestä tänään.

K.
Vastuu vapauteen, vastuu rakkauteen/
Oon vapaa uuteen, yritykseen uuteen/
En pelkääpä tätä mitään enään/
Mut kuunelkaa, EN HALUU ELÄÄ/

1.
Suljetaan silmät! Kuunnelaan ihan hiljaa/
Mä haluun nähä, miten tää kaikki kasvaa/
En vastaan vihjaa, haluun vaan rakastaa/
Tuntee vapauden, siit miten rakas tavataan/

Onko se vika pullo liikaa? Kun en siittä fiilaa/
Sekin sanottu hyvin, et kärsin omaa valintaa/
No mut miks sit se ainoo tärkee lähti viereltäni?/
Ja mielestäni! ilman mua se viel eläsi/

En kadu päivääkään! Mut pelkään kaikkee/
Oon onneton ilman rakkautta! Ja sitä mä haikeen/
Tiiän oon vaikee! En pysty seurustelee enään/
Olisin jo mennyt pois! Kun en haluu elää/

Mut rakkait liikaa! Niinku lunta talvisessa maassa/
Jos ette oo tajunnu! Työntäny pois teit rakkaat/
Ja jos ootte kiltei! Menisitte jo eroon musta/
Täs on kyse pakosta! Täs ei oo kyse halusta/

K.

2.
Tuntuu helvetiltä! Tai no Helvettikin parempi valinta/
Mä halusin saada itteni takasin vaan/
Mut menetettyy kaiken! Ei oo enään mitään/
Luulin vaan et voisin susta kulta kiinni pitää/

Ikusesti! Oon kun puinen raastin rauta/
Täynnä reikii! Mut silti niin hauras/
Kohta varmaan haudas! Jos mikään ei muutu/
Emmä sitä pahalla! Älä tästä suutu/

Mut kun! Oon peloissani jokasesta päivästä/
En haluu jäädä! Mut en päästää irti elämästä/
Tuntuu helvetilliselt jatkaa! Ilman järkee/
Mut kun luulin! ettei katoo vierelt ykskään tärkee/

Mut sen jälkeen! Oon pelkkä ulkokuori/
Eikä tyttö poikaa! pelkästään ulkoo huoli/
Vaik oon niin nuori! Silti kokenu paskaa tarpeeksi/
Mä halusin täl vaan pyytää kaikilta anteeksi/

1.
Koitan tehä tän selväksi, Saada teiät tajuumaan/
Ei elämä helppoo! Se tulee joka tapaukses sattumaan/
Vaikka ei sitä saa tällä tavalla ajatellakaan/
Niin sitä tulee pakostakin puhuteltuu ajan herraansa/

Tajuutteks mitä koitan sanoo? Ette tietenkään/
Tehny itelle tietten tahtomatta hallaa vaikkei herää/
Unelmistaan, vaik silti elääkin painajaisissaan/
Lippu puoleensalkoon ujutettuna, ja se harmittaa/

Vaikkei ketään vastikää kuollu! Niin kaikki menny/
Kaikki viereltä hävinny, vaikkei mitään sille tehny/
Okei hiljaa oleminen, ja pahat vaivat edes auttaa/
Et kun kavereit pelottaa, millon poika lähtee hautaan/

Se saan kuoren hauraan, kun vahvankin pelkäämään/
Et millon oikeesti, poika ottaa ja pistää siivet selkäänsä/
Lähtee unten maille, mist ei takas tuu heräämään/
Se tietää ihan hyvin syynki! Miks tulis sen teettämään/

K.
Pelko kauhun silmi, poika näkee elämän pilvis/
Ei oo valmis silti! Et kaikki maailmas katkenein filmin/
Lähtee yrittämään ylittämään, viel kerran estettä/
Mut kuilu vieressä, eikä enään aio sitä estellä/

1.
Bella bella, oot ruusu ohdakkeiden keskellä/
Tuut tänä iltan meille, lupaan olla sulle hellä/
Mulle passaa kaikki, kuhan vaan kehräät/
Mun vatsaa vasten! Ja aamul vierelt heräät/

Tehään illast unohtumaton! niin täydellinen/
Tai pumpaan kovaa, ja tyhjennän kivet/
Niin et pumppauksen jälkeen, unohdat nimet/
muttet saa sanoo ei! Oon tänään liian virees/

Kuulemaan kielteistä vastausta! Mun repliikeille/
Hurmion kätyrinä, mä luon taiteen liikkeiten/
Taitan matkaa ratsastamalla, mut ratsuna sinä/
Osaan olla kiltti, mut haluun kovaa kii pitää/

Herrasmies halutusti! Romanttinenkin osaan olla/
En välttele ''tiukkoi paikkoi'' Osaan olla kova/
änkee pieneen rakoon, suurentaen sitä rutkasti/
Ja kun vanhat fiilikset alus vast, tulee uus lasti/

K.
Daba dibidipii, haluuks maistaa dippii?/
Kasta kerma kastikkeeseen, kulta pimppiis/

1.
Dallaan sielu mustana, mut loskas vaikee tarpoo/
Mut jos liian vaikeeta! Ainahan voin kuunnella karpoo/
Tai niin miten tahtoo! Uudenpi polvi ei taida tietääkään/
Kai oon liian vanha! Vaikken sitä lausetta siedäkään/

Tottunu neljän seinän sisällä aikaani viettämään/
En tykkää liikuskella näkyvillä, mut nautin huomiosta/
Ja liian tavanomanen ihminen, ja nyt puhun omasta tasosta/
Heikko, läski, laiska! Mut myöskin työnarkomaani/

Oon epäonnistuja! Ja saan harvoin tahtomaani/
Tarvisin rinnallenikin vaan jonkun, joka musta toisille varottasi/
Kun saavun mestoille! Mä tuhoon tiloi vahingossakin/
Ja oon kun pyöremyrsky, Keskustan tungosessakin/

Yllätyitkö tästä? Mut tottahan tää kaikki on/
Oon itsekriittinen usein, ja aina yhtä onneton/
Vaik vaiteliasta en esitä! Sisältä haluun vaieta/
Ja kun ottanu tän roolin pöydälle! sen piilottaminen vaikeeta/

K.
Elämä on onnistujii varte-een
Mä oon kyllästynyn! Haluun tarttuu asee-seen
Heikonna hetkenä jo niin useesti tarttunu puukon varteen/
Mä tiiän tuskan hinnan! Mut se tulee aina vaan tarpeen/

1.
Katot Ylös, ylös kohti taivasta/
Mietit, mikä määrittää jokaiselle paikkansa/
Miks meit ei luotu lentämään? Niinku linnut nää/
Miks maailma mysteeri? Ja tiedät vaan pinnan päält/

Edessäs näät, mut takana lisää mysteerejä/
Oletko ees varma mistään? Kun kaiken kyseistät/
En mäkään tajuu! En ymmärrä kaikkee/
Eikä sil mitään! En haluu esitää vaikeet/

Kaikkihan me vaan halutaan samaa! Hyvää itelle/
Tiedä silti se! Ettei sua mikään pitele/
Siis lähe! Lähde ja näytä meille itsesi/
Ota esiin itsevarmuus! Ja peitä pois ne virheesi/

Unohda toiset! Ne on vaan kateellisii sulle/
Ne on kateellisii kaikille! heille sekä mulle/
Kateellisii kaikki! Jopa sinä ja minäkin/
Mut jos luotat itsees! Löydät viel minäsi/

K.
Jokasella eläväisellä oma paikkansa/
Linnut, Veden elävät, maan kulkijatkin vapaita/
Kulkemaan maailmassa! kunnes löytää taivaansa/

2.
Ei mitään oo luotu tänne kylvää tuhoa/
Pahamaa feikki! Joku pöydän takaa uhoaa/
Näkee miten lintu putoaa! Se ei tee sitä syyttä/
Pitää vaan uskoo sitä mikä on hyvää/

Pitää hetkeks pysähtyä! Ja kattoo taivaalle/
Nähä pilvet kauniit! Ja kaatuu puun varjojen alle/
Ottaa aikaa itelle! Ja tavoitella rauhaa/
Ei tarvi itkee turhaan! ei mennä ennen aikaiseen hautaan/

Vanhemmat on kiitos kaikelle! Kiitos niille/
Tiedän tän! Että olen suuri ihme/
Niin kun sä ja muutkin ihmiset täällä/
Mä haluun vaan sanoo! Et voit ihan hyvin jäädä/

Älä karkaa turhaan, Ota mallia muista/
Onnellinen verso kasvaa! Näkee vahvoista ja suurista puista/
Ei ilman onnen valoo voi kasvaa suureksi/
Sellaseks just! Mikskä sä joskus uneksit/

K.

1.
/Tätäkö mä toivoin, tääkö mulla sit vastassa
/Puhelin tyyttää, mut kulta mikset voi vastata?
/Mä mokasin pahasti, mut otit mut takasi
/Kertaalleen munasin, ja lupasin parantaa tapani
/Mut taas mä lakkasin, olla se kiva poika
/Petin sun luottamukses, vaik ei oo kaltastas toista
/Otan kai liian raskaasti, kaiken mitä mä koen
/Mut elän fantasiassa, ja hetkellisesti kadotin toden
/En oo varmaan, niit poikii jotka ansaitsee onnen
/Koska oon vaikee tapaus, ja turhan sokee
/En erota rakkautta, vaik sä olit vieressä
/Sillon turhauduin, mut nyt sä pyörit jatkuvasti mielessä
/Mun maailma sortu jälleen, kun huudan sen ääneen
/Et oot mulle tärkee, jopa niin ettei siin oo järkee
/Nyt mietin sun huuliis, ja kuin kaipaan läheisyyttäs
/Mut sus ei ollu vikaa, vaan itteeni tästä syytän

K.
Täst on järki kaukana, kadotettu rakkaus
tarina oli surullinen, täysin onneton tapaus
Tää poika turha, vaik aarteita omistanu
Niin silti ei ketään poikaa lopullisesti komistanu

2.
/En haluu valehdella, siks kerron kuin kaipaan
/eikä oo tiemmä keksitty rohtoo tähän vaivaan
/Rakkaus on katoovaa, niin kuulemma sanotaan
/Mutten kulta sitä vielkään oo saanu katoomaan
/Enkä sitä tahdokkaan, kun haluun muistaa sut
/Just sellaseenaan, johon jälleen rakastun
/Virheet tein, ja petin luottamukses totaallisesti
/Kerta oli kolmas, mut tais jäädä jo viimeiseksi
/En tiiä mitä haluun, paitsi et toivon sulle hyvää
/Ja kaikki tää, saa mut taas tarttumaan kynään
/Ajan kulku taittunu, viime näkymästä jo tovi
/Kaipaan keskusteluja, mutten sulle puhuu tohdi
/Mä vaan pohdin, et mitä jos sä suututkin
/Ja et satuttasin, ja elämääs väärin puuttusin
/Siks tukin turpani, ja annan sun elää
/Mä lupaan sulle kulta, ettet nää mua enää

K.

3.
/Poistin kuvas hyllyltä, ja se pahalta tuntu
/Näin sut vikaa kertaa, ja kattomaan kuvas juuttun
/Jälleen mä murrun, rakkaan menettäminen sattuu
/Mut syynä omat virheet, joita ikusesti kadun
/Kännykästäkin viestit poistin, itkin paljolti
/Mä haluisin pyytää anteeks, et suruu vaan tarjosin
/Nyt kun vaan mä ja varjoni, matkal helvettii
/Yksin kärsin, enkä ala uutta rakkautta ettii
/Olit pahin menetykseni, ja se tärkein kaikista
/Mua masentaa tää ja taidan apuu tarvita
/Kun pelkään ja tärisen, yksin paha olla
/Ja kun luet nää, niin tää kaikki on totta
/Välitin ja rakastin, kaipaan sua tosissaan
/Ja tiedän vaan yhen keinon tätä todistaa
/Ase ohimolle, liipasin sormi herkille
/Viimeinen itku, ja matka kohti maailmaan henkien

K

1.
Istahdin penkille, kaivoin esiin albumin
Siin kansios kuvii, siit miten sain alkuni
Ekoist askeleist kuvii, ja siit miten taputin
Sit se kuva rappusilt, kun ekaa kertaa kapusin
Niit tuomion portaita, kohti huippuu
Siin albumis kaikkee, jopa kuvattu ekaa liukuu
Pulkalla pihan puistossa, täyttä vauhtii
Ajatella nyt, sitä miten vähäst pysty nauttii
Ja miten aika muuttanu meitä, pihan lapsii
Myöskin maisemat muuttuu, mikä sinänsä harmi
Se puistokin, muutti olomuotoaan roimasti
Vaik ei sekään paha, todennu senki oivaksi
Kun vieny perheen uutta polvee pihalle keinuu
Niin nähtävästi ne pihan uudetkin keinut heiluu
Olo vaan hutera mulla, tunnen itteni vanhaksi
Ja ikääkin tulee, niin silti pitäny tapani

k.
Lapsuuden koti tuo muistoi sinne mennessä
tapaa vielki tuttui kasvoi, ja tuttui perheitä
Vaik aikaa kulunu, kasvanu niin sanotusti pihoilta
Niin silti haikeen takas sitä, joka ilta
Ja ruksin rastin, joka kuvasarjaa vastaamaan
Kun taas toteen, etten kuvan aikaa takas saa

2.
johan se on selvinny, miten lapsen parempi
Nautti siitki, kun vanhempii vastaan tappeli
Eihä sillon välittäny, huomisen murheista
Sillon oli helppo olla, ja sillon oli eri tunteita
Nyt pelkkä hymyily, vaatii paljon mieheltä
Mies niin tunteeton, et itkun joutuu nielemää
Kai se on iän myötä ihan ok:kin tulla
Tällänen kai tapana, miettii huomisen pulmaa
En yllättyny perjaattees, sille et kasvan
Paris vuodes, vaan ehtii jo pitää omaa lastaan
En meinaa et nyt syntymäisillään uus minä
Eiköhän yks riitä? Ei toista tarvita viellä
Mut kun tulevaisuudes syntyy niin en tee virheitä
Opetan oikeet asiat, ja lupaan varjella heitä
Niinku omat vanhempani, rakkaani
Välitän niist, en mä muuten luoksenne palaisi

1.
Ilta hämärissä, muistot valokuvien/
Välähtelee kirkaat, valot unisen/
Poika pimeitten kujien, jalat tutisten/
Auraa katseellaa, teitä lumisten/

Vain hautaatuneita sielui, ei mitään nää/
Tietäen kirkasten, ettei tuu pitämään/
Itkuun parahtaa, sielu huuta auttajaa/
Myynyt sen pirulle, ja ojaan ajaa/

Ei saanut vastausta, katumukseensa/
Mut tietää, tästä oppineensa/
Luottaa ei saa keneekää, ei ollenkaan/
Tai niin ainakin sen olettaa/

Päivät opettaa, miten kohdataan/
Mut siihen mikä on, on kohdallaan/
En pyristele vastaan saattajan/
Mut taistelen vastaan saatanan/

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

2.
En kerjää säälii, en loiston rippeitä/
Mut kaikki mikä täs on, on kii meissä/
En luovuta, en liinaa kehään heitä/
Täs on risti, anna sen ohjailla meitä/

En puhu kun tietäsin kaiken/
Mut haluun käyttää tätä aihet/
Saada sut tajuu, etten oo tyhmä/
Vaik katunu ihminen, ja kylmä/

Pettäny lähimmäiset, puukottanut selkään/
Silti, vajota en anna kenenkää/
Läheltä tai kaukaa, kaikki mulle kultaa/
Ja jokainen pelastus, on mulle juhlaa/

En vaurioittaa haluu sua sanoillani/
Kadun niitä, ja oon tosi pahoillani/
et puhunu tällee, tai ollu puhumatta/
Mut aikaa on kulunu, kulumatta/
(Näin!)

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

3.
Oon näkyvimmillänikin, piilossa katseilta/
Aamu vaihtuu, ja on taas se ilta/
Varjot synkistä synkimpään/
Peittää ja saatanaa ylistää/

Miks aurinko paistaa, jos sitä ei nää/
Tieto tästä, ei kestä mun pää/
Mul on katuvan ruumis, ja sielu helvetissä/
Ja maailmaa pidän sinä helvettinä/

Minä ketään ei kohtaa, oikeena minänä/
Ja kun taistelee, ei mikään sitä pidätä/
Rangaistus valmiina, kuoleman tuomio/
Täs on kaikkien, kuolleitten hurmio/

Saada veljet yhtymään, lauluun ikuiseen/
Saada katuman päälle, piruineen/
En pyristelis vastaan, ellen pelkäis/
Mut auttas tieto, et joku selviäis/

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

4.
Näkee sen, keskeltä rankkasateen/
Surullisen! Sekä taakkasen katseen/
Se hautautuu, monien vihaan/
Syntisten vihaan! Joka tunteet likaa/

Perisyntisii! Saatanan tulevii orjii/
Kun viel nuoruus iäs lammessa polskii/
Noutaja saapuu! Ja tapattaa lapsen/
Jäljelle jäänyt! Jättää sen taakseen/

Taakka vanhempien! Taakka kaikkien/
Tunteettomien kujien! Sydämien lasisten/
Ei apuu! Ei käsii mihin tarttuu/
Jalat heikot! puntit maas laahautuu/

Jalkojen alla herkkä lasinen polku/
Yks väärä askel! ja kantautuma torjuu/
Sut alas tiputtaa! Ja ikusesti horjuu/
Mut mistä tää ajatusmaailma johtuu?/

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

5.
Tienpintare jäinen! Moni kadonnu/
Sille tielle! Mitä toinen sanonu/
Sielut synkät! Saatanan varjostamii/
Nauttii alkoholii! Helvetin tarjoamii/

Kolkko olo tiputtaa kaikki/
Heikkoi kaikki! Ihan samanlaisii/
Miks pelätä! Miks itkee tulevaa/
Kun se tulee kumminkin vaan/

Vaik kuin eläis! Ja olis varovainen/
Se erottaa niin miehen kun naisen/
Jättää jälkeensä pelkän vihan/
Miks siis ei pilaa täät viinal?/

Risti ei mua johdattanukaan!/
mä en päässykään turvaan/
Vaan jokin vahvempi sai mut mukaan/
Kuolemaan! sinne mis liekeis surraan/