IRC-Galleria

Kyllä edes yksi halaus päivässä tekisi oikein hyvää!!!!

Rakkaus on kaksi ihmistä jotka vievät vain pienen osan vuoteesta.
Se on läheisyyttä.

Blondi päättää mennä ratsastamaan, vaikka ei ole ennen ollut
hevosen selässä. Hän pääsee omin neuvoin satulaan, ja heppa lähtee heti
liikkeelle. Se laukkaa tasaiseen tahtiin, mutta blondin ote alkaa lipsua ja
hän rupeaa liukumaan alas satulasta. Kauhuissaan hän tarrautuu
hevosen harjaan, mutta ei saa kunnon otetta. Hän yrittää kietoa kätensä
hevosen kaulaan, mutta liukuu alas pitkin hevosen kylkeä siitä
huolimatta. Hevonen laukkaa edelleen ilmeisen piittaamattomana
luisuvasta ratsastajastaan. Pahaksi onneksi blondin jalka on
takertunut jalustimeen. Naisparka on lopulta täysin kavioiden
armoilla, samalla kun hänen päänsä hakkaa maahan. Blondi alkaa
häälyä jo tajuttomuuden rajamailla hänen päänsä iskeytyessä maahan yhä
uudestaan ja uudestaan, kun kaikeksi onneksi Prisman vartija
huomaa hänet ja sammuttaa hevosen.

Kyllä se on niin, kun löytää voimavaran jostain. Niin sitä jaksaa jättää menneen taakse ja jatkaa eteenpäin!
Huomaa että ajattelee” kyllä se tästä, ehkä hyvä näin.”
Nyt vain nenä kohti tulevaa.
Tiedän jo mitä siellä odottaa, kohan uskaltaa astua eteenpäin ;)

Sanotaan että suku on pahin ja niinhän se välillä on :D
Mutta suku ja perhe on parasta/tärkeitä mitä ihmisellä voi olla, siltä saa aina tukea ja voimaa jaksaa elämässä eteenpäin. Olisi sitten miten vaikeaa, niin ei tarvitse kun pyytää apua ja sitä saa!

Paha Maailma

Sinun kätesi on täynnä savea
Silmäs kauniit on yhtä naurua
Et muista päivää ilman iloa
Et tiedä kuinka on täynnä surua
Tämä jumalaton paha maailma
Kukaan ei sua täällä satuta
Niin kauan kuin jaksan valvoa
Nuku vaan
Nuku vaan

Annan kaiken, jos niin haluat
Muttet halua kuin vain halata
Kuinka kyyneleet voisin salata
Sulta lapsonen pieni, ihana
Tämä jumalaton paha maailma
Mikään ei mua täällä pelota
Niin kauan kuin jaksat nukkua
Nuku vaan
Nuku vaan

Kun menet pois, minä kyynel silmässä
Vilkutan ja katson, kunnes häviät
Kun sinä katsot silmät pyöreinä
Lähdöistäs en koskaan selviä
Tämä jumalaton paha elämä
Ketään muuta en täällä ymmärrä
Niin kauat, kuin olet ystävä
Mene vaan
Mene vaan

Kun painon alla katkeaa
ja surun saumat ratkeaa
en minä oo
ei kukaan oo
niin sieluton
ettei toista kainaloon
kaappaa suojaan, kapaloon
jakaen
myös jakaen
hetket ahdingon
ja auringon

Sillä alla pilven mustan
ei yksinään kestä kenenkään pää
siks' iltaisin monta ajatusta
lähetän, sua miettimään jään
kun hymyilet
niin kyyneleet
on toimineet

Aika haavat parantaa
liian usein sanotaan
mut yksintein
ne yksin, hei
sut unohtaa
pieni arka kosketus
josta luja rutistus
nyt auttaa voi
vain auttaa voi
ja helpottaa

Ei enää sanaakaan
ollaan hiljaa, kuunnellaan
kun maailman kuulat radallaan
etsii tietään, suudellaan
jos nyt hymyilet
niin mun hölmöydet
on tepsineet...

Mistä löytäisi ainekset onneen ja rakkauteen….
Miksi tuntee ei voisi olla pussissa!? Kuten roskat laitetaan pussiin ja kun pussi täynnä, niin viedään roskikseen ja laitetaan uusi pussi tilalle…..

Pitäisi löytää usko huomiseen ja siihen, että kyllä elämä voittaa!!!
Vaikka olisi miten monta ihmistä, jotka lohduttaa sinua.. niin ei se auta, olo on silti tyhjä…

Elämä on kovaa... pitäisi varmaan hankkia kypärä!!

Sanotaan, että kyllä se aurinko paistaa myös risukasaan… Toivottavasti se on totta, niin ei tarvitse sähköjä sinne vetää *nauraa *

Heh! Kyllä sitä pittää osata nauraa ja vitsailla, vaikka elämä ei ole niin helppoa. Siitä tietää että pärjää, jos pystyy just nauramaan ja vitsailemaan!!

:D