IRC-Galleria

Huomasit minut siis vieraskirjassasi. Ja klikkasit minua. Miksi? Et ainakaan nähdäksesi oletuskuvaani tai siviilisäätyäni tai mistä päin olinkaan koska ne näkisit ihan vain viemällä hiiresi nikkini ylle ja odottamalla 0,4 sekuntia.

1 - jotta näkisit onko minulla uusia kuvia.
2 - jotta näkisit tuoreimpia saamiani kommentteja.
3 - koska haluat sanoa minulle jotain muttet sitten keksikään mitään.
4 - jotta näkisit onko yhteisölistassani jotain muutoksia.

Kiinnostaako todella se mitä muut on sanoneet minulle enemmän kuin mitä ajatuksia minulla on?

Miksi kuvat kiinnostaa mutta ei ajatukset?

Etkö todella keksi mitään sanottavaa?

Miltä tuntuu kun et löydä oikeastaan mitään kiinnostavaa kommenteistani ja kuvatkin on niitä samoja ja mitään sanottavaakaan et keksi.

Ja miltä tuntuu istua koneella tunti ja käydä kymmenien sivuilla ja kaikkialla sama juttu.

Vai olenko minä vain se poikkeus.

No siinäpä jotain. Vastailepa joihinkin.

18 seuraavasta nolla.

Siis VAIKKA älykkäästi pistinkin jo pari viikkoa sitten kotisivulinkikseni tämän blogisivuni.

37 seuraavasta 5.

Mut oli miten oli, ei noistakaan kukaan ole sanonut mitään. 1000 käy profiilissa eikä sano mitään, noista 10 käy blogissa eikä sano mitään.

Vain "tutut" sanoo jotain.

Silloinkin vain jos on itse ensin sanonut niille jotain.

Vieläpä sellaista josta ne on pitäneet.

Nyt on 93 nikkiä käyny vieraskirjassani putkeen käymättä kuitenkaan tässä "blogissani".

Perusta yhteisö jonka aiheena on "2 marjaa"

Vaikkapa juuri tolla nimellä.

http://media.turunsanomat.fi/?ts=424184,2
oujee

Sitten sinne vois kukin kommentoida omia löytämiään marjapareja.

Vois muodostua melko suosituks yhteisöks. Kiva interaktiivinen peli. Kuka keksis parhaimman parin galtsu-uunista ulos?

Ei
"mies" vaan persoona.
Ei "aikuinen"
vaan ihminen.
Ei "kypsä tai fiksu" vaan
omanlainen.
Ei "sinkku" vaan yksinäinen.
Ei sinä

vaan

minä.

Tiesitkö että Irc-galleriassa on 1299 miespuolista ja 1543 naispuolista alle 18-vuotiasta jotka ovat naimisissa? No en minäkään koska eivät he ole. He vain ovat laittaneet siviilisäädykseen Avioliiton. 1,4% kaikista tuon ikäisistä siis feikkinaimisissa.

18-vuotiaista 1,2% Avioliitossa (iso osa varmaan jo ihan oikeitakin)
yli 18-vuotiaista 0,9% Avioliitossa (lähes kaikki varmaan ihan oikeastikin)

30-35-vuotiaistakin naimisissa vain 1,2%, kun tilastojen mukaan tuon ikäisistä noin 45% on naimisissa.

Siitä voi päätellä että jos on naimisissa ei ole mitään syytä käyttää tätä sivustoa, tai aikaa. Tai että jos ei ole naimisissa niin on syytä käyttää tätä sivustoa.

Tai ehkä naimisiinmeno vanhentaa sen verran että sitten ei koe mitenkään luontevaksi olla sivustolla jolla enemmistö käyttäjistä on 15-18v.

Esimerkin vuoksi vielä 31-vuotiaat tarkastelussa

sinkkuja - 95
avioliitossa - 51
seurustelee - 25
avoliitossa - 20
kihloissa - 19
säätöä - 18

228 kpl 3388 31v-käyttäjästä on siis edes ilmoittanut siviilisäätynsä. 6,7% siis, kun alle 18-vuotiaista 1,4% on ilmoittanut olevansa jo naimisissa.

No joo, en jaksa enää miettiä näitä, kun eipä noista mitään johtopäätöksiäkään voi vetää ja vaikka vois niin mitä sitten, lähdenpä Alkoon.

Isot puhelinlaskut.
Kalliit puhelimet.
Isot terapialaskut.
Korkeat vuokrat.
Isot mielialalääkelaskut.
Hurjat bensakulut.
Isot, mittavat, mielettömät viinamenot.
Tv-lupa maksettu tai ei maksettu.
Rahaa sinne ja tänne.
Ei rahaa tuolta tai tuolta.
Sen ja sen verran se ja se meno tai tulo.
Eurot. Eurot. Eurot.
Jatkuvaa euroilua joka puolella.
Ihmiselle läheisempiä pankkikortit ja luottokortit
ja Salattujen elämien roolihahmot kuin sukulaiset,
naapurit, kaverit.
Kellä enää on sellaista kuin ystävä.
Kuka meistä kasvoista kasvoihin, selvinpäin, ilmaiseksi, mielellään,
kohtaa toisen ihmisen,
yli vartiksi?
Jopa vaikkei kyse olisikaan mistään panemisesta tai vastaavasta?
Minä vastaisin että jotkut yläastelaistytöt jotka menee shoppailemaan
ja ovat makutuomarin ja kimppakikatteluseuran tarpeessa.
Jos sinä vastaisit että sinä,
niin milloin nähdään?

Minä en tiedä onko missään ohjeita yksinäisille.
Minä laitan sen googleen, mutta tulee vain yksi osuma
ja sekin puhuu vain yksinäisistä erikokoisista lankakeristä.
Minä en tiedä mitä tehdä
kun ei ole ketään kenen seurassa olla,
kenen seurasta nauttia,
keneen tuntea yhteyttä.
Ellei jopa yhteys.
Toisaalta tiedän. On runoilijoita ja elokuvia,
esimerkiksi Kohtaaminen Roomassa, on 1800-luvun
säveltäjiä, ja muita lukuja ja henkilöitä.
Mutta mitä sitä pitäisi tehdä?
Istua koko viikko sängyllä,
syödä ruisleipää, itse leikattua,
antaa Kohtalo-sinfonian täyttää huone,
välillä vilkuilla Hämärän tansseihin.
Auttaisiko se.
Mihin se auttaisi, mitä se toisi.
Se olisi hetkellistä.
Ja silti sänky vain täyttyisi kyynelistä.
Siitä ettei kukaan samalla olisi kävelemässä pihan lävitse,
samoin tunteva, ettei olisi ketään märin poskin liikkujaa,
joka hätkähtäisi, katsoisi olkansa yli, erottaisi
vaaleanpunaisten verhojeni hienovaraisen lepatuksen, ottaisi
askelia vähitellen ikkunani alle. Jäisi siihen. Ja kohta, pakosta
olisimme valmiita toisillemme.
Sitä ei tapahdu tässä maailmassa.
Onko koskaan tapahtunut.
Ei minulle
mitään lähellekään.
Maa järisee maailmassa ja valtiot
lähettävät maailmassa luotaimia Marsiin,
maailman olympialaiset lähestyvät,
maailman tv-yhtiöt ja maailman kolmiloikkaajat
valmistautuvat niihin, maailman kesä
on tuoreena pullahtamaisillaan ulos,
tämän maailman ihmiset
sovittelevat pukuja peilien edessä,
monet suunnittelevat vaikka mitä
keskinäistä tähän maailmaan tässä maailmassa.
Minä olen se joka istuu töissä, täällä maailmassa,
uudella epämukavalla tuolilla
ja yrittää googletella apua yksinäisyyteen,
miten siitä pääsisi edes täksi päiväksi,
edes täksi tunniksi.
Minä en tiedä,
en edes sitä tiedä,
itken.

Tällä viikolla käynyt (92 tunnissa siis):

204 profiilissani
100 näkyi heistä vieraskirjassa
12 näkyi blogini vieraskirjassa

Päätelmät:
noin 48%:lla vieraskirja päällä
noin 12% tsekkaa myös vieraskirjan

Tosin oikeasti ja normaalisti vieraskirjan tsekkaa ehkä 5%. Koska nyt oli 2 "tuttua" noissa kävijöissä. Ja alkuviikosta oletuskuva jonka kuvatekstissä kehotettiin käymään myös kauniita ajatuksiani tutkimassa.

No, tänään laitoin kotisivulinkikseni blogilinkin eli ei tarvii enää mainostaa kuvatekstissä.

Vuositasolla nuo lukemat tietää about:

20000 vierailijaa
9000 näkyy vieraskirjassa
1000 näkyy blogini vieraskirjassa

Nuo taas johtaa tällaseen:
5 lisää mut Meseen
4 kanssa juttelen Mesessä
1-2 totean ihan järkeväksi Mese-juttelijaksi
0-1 ihmistä tapaan
0-1 ihmisen kanssa rakastun
0-1 ihmisen kanssa rakastun tulisen palavasti
0-1 tulisen palavasti rakastunutta tiskaa tiskini

Oikeastaan eikö olisi järkevämpää vaan heittää kolikkoa, ja jos tulee klaava niin luopua galtsuilusta..?

Olo on kuin JokeriPokerin tuplausäänessä. Se on rakkauden Maamme-laulu. Oodi sydämille.

http://www.youtube.com/watch?v=JPPyin2qVXA